keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Syksyn ruokakirjasatoa.

Viime hetken joululahjavinkkinä kipaisu kirjakauppaan ja ruokakirjapinon kanssa kassalle. Alla omat suosikkini syksyn kirjoista.

Nyhtökauraa! Kaisa Nieminen, Moreeni kustannus (Vegeily-kaverille, ruokatrendien seuraajalle)

Jos jostain, niin kotimaisesta nyhtökaurasta on tullut the hitti. Itse olen syksyn mittaan syönyt nyhtökauraa ainakin kerran kahdessa viikossa, pidän jollakin kummalla tavalla sen mausta ja koostumuksesta. Toki omia mausteita tarvitsee lisäillä ja nyhtistä ei saa unohtaa liedelle, jottei muutu liian kuivaksi koppuraksi. Tämä kirja on ollut syksyn kulutetuin kirja hellan vieressä.


Hyvää Joulua! Teresa Välimäki ja Johanna Lindholm, WSOY (joulufiilistelijälle)

Hyvää Joulua!-kirja on kaunis teos, joka tänä syksynä sai uuden, jouluisilla Vege-resepteillä höystetyn, painoksen. Tätä kirjaa on ihana selata ja korvamerkittyjä reseptejä tulee joka kerralla lisää. Piparkakkumudcake, mmm!


Gastropub kotikeittiössä, Ali Suviala, Readme (Sille joka viihtyy keittiössä ja olutlasin äärellä)

Panimoravintola Bryggeri Helsingin keittiöpäällikön Ali Suvialan Gastropub kotikeittiössä on laadukkaasti tehty kirja, jonka upeita kuvia jumittuu vain katselemaan. Kirja kertoo oluen ja ruoan yhdistämisestä, ja jakaa paljon rehtejä ruokareseptejä, olutsuosituksineen tottakai. Kirjassa myös vinkit oman oluen valmistamiseen ja muutaman oluentekijän haastattelut.


Helsinki, People make the city, Laura Iisalo ja Melanie Dower, Cozy Publishing (vaihtarikaverille tai serkulle siellä jossain)

Tähän väliin muuta kuin pelkkää ruokaa ja reseptejä. Helsinki, People make the city on vähän erilainen "turrekirja" Helsingistä. Kirja esittelee muutaman luovan alan tekijän ja heidän tarinansa. Kivoja persoonallisia kahviloita, ravintoloita, pikkuputiikkeja, lähiluontokohteita ja tietysti yleiset saunat osoiteluetteloineen. Ja tuleehan lopuksi vielä muutamat ruokareseptit. Fiilistelykirja tunnelmallisen kuvin.


Mielensäpahoittajan keittiössä, Wsoy, (iskälle, sedälle, Mielensäpahoittajan fanittajalle iästä, sukupuolesta tai keittiötaitoidoista riippumatta)

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ruokaa ei pilkota paloiksi ja suikaleiksi vaan uusiksi sanoiksi. Peruna on hiilihyhraattia, munkkipossu kalorioita ja liha roteiinia. Semmoinen vie ruuan kauas syöjän elämästä.” Mielensäpahoittajan keittokirjasta löytyy reseptit niin kaalilaatikkoon kuin mustikkakukkoon. Välissä mielensäpahoittaja joriseen juuttujansa. :) Toimii kelle tomii!


Kirjat saatu arvostelukappaleina kustantajilta

lauantai 17. joulukuuta 2016

Ite tein: Joululimppu

Uuni ja liedet hönkii keittiössä kilpaa, jauhot pöllyää ja joulumausteiden tuoksu leijailee jo naapuriin asti. Riisipuurokattilallinen (vol.5) syötynä ja taatelikakkuja jonossa pakastimessa. Mutta joululeipä vielä tekemättä? Helppo ja maukas joululimppu on perinteinen aatto- ja jouluaamun leipä, kinnkuviipaleen kera.



3 keskikokoista limppua

1pss kuivahiivaa
5dl piimää lämmitettynä
1,5dl siirappia
1,5rkl kuivattuja kokonaisia fenkolinsiemeniä
0,5 rlk suolaa
4dl grahamvehnäjauhoja
noin 12-15dl vehnäjauhoja
(ripaus pomeranssinkuorta)

Sekoita 42 asteiseen piimään kuivahiiva, lisää siirappi suola ja mausteet. Aloita jauhojen lisääminen taikinaan ja alusta taikina tasoiseksi ja kimmoisaksi. Homma käy hyvin yleiskoneella ja taikinavarrella. Peitä taikinakulho ja anna kohota ainakin tunnin ajan lämpöisessä paikassa. Jaa sitten taikina kolmeen osaan ja muotoile jauhojen avulla pyöreiksi leiviksi. Tässä vaiheessa on hyvä lisätä rusinoita niiden leipään jotka tykkäävät rusinalimpuista, toisille jää plain-versio. :) Jätä leivät kohomaan leivinliinan alle vielä tunniksi. Ennen paistamista tee leivän pintaan haarukalla reikiä ja vaikka piparimuotilla painaen sydänkuvio. Penslaa leivän pinta munalla ennen uuniin laittoa. Kostuta lisäksi leivän pintaa muutaman kerran paiston aikana siirappisokerivedellä. Paista leivät 175 asteisessa uunissa toiseksi alemmalla tasolla, noin 55 minuuttia.





lauantai 10. joulukuuta 2016

Ruoka- ja panimoreissulla Läntisellä-Uudellamaalla.

Pari päivää marraskuussa oli kaunis talvi, ja sattumalta nämä talvikelit osuivat juuri sopivasti siihen viikonloppuun kun pääsin LUMON, (Länsi-Uudenmaan Matkailun, Visit South Coast Finlandin) kutsumana ruoka- ja panimo painotteiselle bloggarireissulle pitkin Läntistä-Uuttamaata. Pikkubussilla köröteltiin postikorttimaisemissa mm. Sjundbyn linnalle, Fagervikin ruukkikylän läpi, aina Tammisaaren saaristoa kohden, Snappertuunassa sijaitsevaan Calliolaan, sieltä vielä Fiskarsiin ja "thö" sinisenä hetkenä Mustioon. Päivässä ehti näkemään super paljon kivoja ja inspiroivia paikkoja sekä innostuneita ja todella symppis yrittäjiä tarinoineen.

Jaan tässä pari vinkkiä kivoista kohteista jotka jäivät erityisesti mieleeni ja joita ehdottomasti suosittelen, näin talvella (tsekkaa joulmarkkinat ja muut ajankohtaiset häppeningit täältä!) tai vaikka sitten kesällä kivaksi päiväretkikohteeksi.




Aloitetaan vinkistä ensi kesälle: Tämä on ehdoton juttu jonka itsekin tahtoisin toteuttaa heti kun sää sallii. SE-actionin melontaretki, ja visiitti jos ei maailman niin ainakin suomen parasta jäätelöä tarjoavalle, jäätelökahvilalle. Kiska sijaitsee Sjundbyn linnan pihapiirissä, vanhassa viljamakasiinissa aivan kosken partaalla, todella nätissä paikassa. Voin vain kuvitella kuinka nättiä on kesällä padlailla tuolla. Ja perille asti autollakin pääsee. Komea linna on yksitysomistuksessa, mutta SE-action järkkää sinne myös opastettuja kierroksia. No entä se jäde? Taivaallista! Mustaherukkajäätelö on must!


Sitten asiaa oluista, vaikka tällä(kin) saralla olen ihan maistelija ja fiilistelijä, on pienpanimobuumi ja hipsterihypetys saanut minutkin tarttumaan olutpulloon uteliaammin. Fiskarssissa toimii Rekolan panimo, joka on kehittynyt ja kasvanut melkoisesti. Rekola varmasti onkin monelle jo tuttu, ja nätä oluita on jo melko hyvin saatavilla. Jos vierailet Fiskarsissa kannattaa pistäytyä panimon puodissa, ja oluen lisäksi ostaa kotiinviemiseksi Fiskarsin juustolan ranskalaistyyppisiä juustoja, ne ovat huippulaadukkaita ja herkullisia. Gotin, oui oui! Rekolan panimon kyljessä toimivaan päheään Ägräs Distilleryn Tap-roomiin täytyy ehdottomaati tehdä oma maistelu ja fiilistelyvisitti!


Mustion Linnan kupessa pistäydyimme pienessä ja sympaattisessa Svartå bryggerissä. Täällä, pienessä punatiilisessa varastorakennuksessa on vielä pientä tuotanto varrattuna Rekolaan, ja pullotuskin tapahtuu käsityönä. Mukaan olutta ei vielä saa ostaa itse panimolta, ne on nää lakien koukerot vielä semmosia. Pääsimme maistamaan muutamat oluset läpi joista suosikikseni nousi kauniin värinen Amber ale.




Svartå bryggerin oluita pääsee nauttimaan mm. Mustion Linnan krouvissa, joka on hitusen fiininmpi ravintola, ja vielä White Guidessa listattu Suomen 11. parhaaksi ravintolaksi. Nautimme täällä erittäin hyvän annoksen kuhaa, tietysti kaikki lautaselle päätynyt on lähiruokaa ja vahvat ja aidot maut tuntuivatkin suussa. Krouvi oli todella tunnelmallinen talvi-iltana, ja täällä varmasti saa nautittua taidolla ja pieteetillä valmistetun illallisen pitkän kaavan mukaan. Mustion Linna tiluksineen on todella kaunis, ja puisto on upea, erityisesesti kevätvihreän aikaan. Kyllä satumaiselta näytti paikka näin lumiasussakin. Linna on avoinna opastettuina kierroksina, ja pihapiiristä löytyy ravintolan lisäksi hotelli, joten siine siis sulattelemaan krouvin illallista. Kyllä kiitos!




Upea (ja itselleni ihan tuntematon) villikortti -kohde oli paikka nimeltä Calliola Snappertunassa. Calliola on keskittynyt pitämään yritysten kokous, koulutus ja virkistymistilaisuuksia sekä häitä ja muita yksityisjuhlia. Paikka onkin ollut ennen avoinna vain ryhmille, mutta nyt yrittäjät ovat avaamassa ensi maaliskuussa B&B majoituksen ja ravintolakin tulee olemaan auki yksityisasiakkaille perjantai-iltaisin. Metsän ja luonnon keskellä sijaitseva, hyvin organisoitu ja hoidettu sekä kaunis paikka on mitä mainioin getaway, jossa varmasti pääsee lepäämään kaupungin tomuista. Calliolan väellä oli myös pienpanimosuunnitelmia kehitteillä yhteen piharakennuksistaan. Tilukset levittyvät laajalle ja päärakennuksen lisäksi pienempiä majoitustaloja, venevajaa ja saunarakennusta löytyy. Me ehdimme nauttia upean lounaan Calliolan huippukokkien huostassa. Raaka-aineet tulevat niin läheltä kuin vain on mahdollista; pihapiiristä, tai ainakin Läntiseltä-Uudeltamaalta, ja kokit ja Calliolaa pyörittävät Maiju ja Kari Kasanen leikkimieleisesti kilpailevat parhaista sieni- ja marjapaikoista.



Aluksi meidät toivotettiin tervetulleiksi mainioilla ja näyttävillä uunissa paahdetuilla keltajuuritikkareilla joita dipattiin mahtavaan hunajavingrettesoosiin. Varsinaisena alkuruokana mahtavaa kuhaa ja vielä mahtavampaa mustatorvisienikeittoa, voi slups! Pääruokana oli kokin itse metsästämää sorsaa, jälkkäriksi mustaherukkasorbeeta ja sen rinnalle pihan douglaskuusesta tehtyä kastiketta ja puolukkavaahtokarkki. Mini porkkanakakku ja pannukahvi vielä päälle ja oli tämä bloggariporukka lyöty ällikällä. Lounasvierailusta jäi mieleen Calliolan huipputyypit ja heidän vieraanvaraisuus ja intohimo paikkaa kohtaan. Huippu tyypeille suuri kiitos, tämä oli vuoden paras elämys! Kiitos myös bloggariseurasta: Puistolan Bistro, Suusta suuhunArde arvioi ja Tuopillinen.




Reissun järkkäsi ja tarjosi LUMO.

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Helppo Merlot-punkku ja se perinteinen lihapata.

99-vuotiaan Suomen päivällispöydän takuuvarma onnistuja on pitkään hautunut lihapata. Vinkkaan siis, että huomenna pyörähdät hakemassa sisäpaistin ja tilpehöörit, laitat padan tiistaiaamupäivästä tulille katsot kerrankin sen Tuntemattoman tai neulot vaikka villasukkaa, jonka jälkeen pata onkin jo maustunut ja mureutunut sopivaksi!


Padalle kaveriksi punkkua, mutta mitä? Tämä on ainainen dilemma itselleni. Sain maisteltavaksi pari pulloa Chilestä kotoisin olevaa Merlot'ia, (MontGras Reserva Merlot 2015), jonka korkkasin sunnuntaipadan kaverina. Tämä punaviini sai Vuoden viinit -kilpailussa pronssimitalin Uuden maailman punaviinit, alle 11euroa, -sarjassaan. Viinin kerrottiin passaavan liharuokiin ja olevan hyvä yleis- ja seurusteluviini hinta-laatusuhteeltaan. No maistamalla selviää.


Merlotin maine the viinipiireissä taitaa olla vähän niin ja näin. Punaviininä se onkin helppo, pehmeä ja vähä tanniininen. Ei siis mikään kellarin aarteet nautiskeluviini. Merlot on yksi viljellyimpiä rypäleitä, jota yleensä sekoitetaan siihen tyypillisimpään punaviini rypäleeseen, Cabernet Sauvignoniin, juuri pehmennykseksi. Ja pehmeältä, hiukan luumuiselta vinkku tuntuikin suussa. Maku ei jää kovin pitkäksi pyörimään suuonteloihin, vaan viini selkeästä antaa tilaa ruoan mauille. Pari lorausta suhahti myös pataan.


Miksipä ei kokeilla tätä viiniä joulupöytään. Sopivasti kevyt pehmeän pyöreä viini passaa varmasti perinteisen joulupöydän tsiljooniin eri makuihin. Vahvat ja mausteiset ruoat varmasti jyräävät tämän viinin alleen, mutta kinkku ja laatikot, voisi mielestäni passata. MontGasin Merlot ei tule varastamaan pääroolia joulupöydässä. Positiivinen maistelukokemus kaikenkaikkiaan, jos punaviinien maailma ei ole sinullekkaan niin hanskassa, tai tanniinit vielä avautuneet, niin tästä on hyvä aloittaa.


 Ja tuo lihapata, se niin rokkasi omassa sarjassaan, vaikka itse sanonkin, ja sen kaveriksi silkinpehmoinen palsternakkaperunamuusi, ja reseptiä alla:


Perinteinen lihapata

600 g naudan sisäpaistia
2-3 porkkanaa
1  lanttu
4-6 salottisipulia
4 valkosipulinkynttä
200 g tuoreita herkkusieniä
1 rkl rypsiöljyä
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä
2 rkl lihafondia
2 rkl tomaattipyreetä
0,5 tl rouhittua mustapippuria
tuoretta timjamia, noin 1/4 yrttiruukun nipusta
n. 3 dl punaviiniä

Ota lihapala ajoissa huoneenlämpöön, ja leikkaa parin sentin kuutioiksi. Kuori ja paloittele juurekset ja sipulit, palat voivat olla reilusti isompia kuin lihapalat. Puhdista ja puolita herkkusienet. Kuumenna tilkka ölyä padan pohjalla ja ruskista siinä lihapalat parissa erässä ja lopuksi myös juurekset ja herkkusienet. Lisää kaikki lihapalat pataan ja ripottele vehnäjauhoa päälle ja lorauta desi vettä pataan. Lisää lihafondi, tomaattipyre, pippuri ja timjami (käytä vain lehdet). Kaada lopuksi punaviiniä pataan niin, että lihat ja kasvikset lähes peittyvät. Sulje pata kannella ja anna padan hautua kunnes lihasta tulee mureaa, vähintään 1,5 tuntia. Muista aina välillä sekoittaa. Lisää lopuksi muutama varrellinen timjaminoksa ja tarvittaessa, oman maun mukaan, suolaa.

Palsternakka-perunamuusi

n. 5 pienehköä palsternakkaa
n. 6-7 normaalikokoista perunaa
2,5dl kevytmaitoa
2-3rkl voita
suolaa

Kuori juurekset ja paloittele / puolita, keitä kypsiksi runsaassa vedessä, (noin 15 min) Muussaa juurekset sauvasekoittimella muusiksi ja notkista muussia samalla lämmitetyllä maidolla. Lisää lopuksi voi ja tarvittava määrä suolaa. Tarjoa heti.



Koska postauksessa käsiteltiin alkoholia, niin alkoholilakia noudattaen alkoholijuomiin liittyvät kommentit joudun poistamaan.

Viini saatu blogiin testattavaksi.


lauantai 19. marraskuuta 2016

Ite tein: Pähkinätön omena-puolukkamysli

Kauan siihen meni, mutta nyt on paahdettu omat myslit viikonloppuaamuihin! Myslin teko on helppoa ja nopeaa, mutta kynnyskysymyksenä itselleni on aina ollut se mitä sitä siihen mysliin sitten laittais kun pähkinät saa kurkun turpoamaan, ja ambulanssireissu ei olisi kovin mukava startti viikonlopulle. Olen pohtinut, että mysli jää kovin köyhäksi ja platuksi ilman viitlai kuutlai pähkinöitä, mutta hyvä että sain niskasta kiinni itseäni ja sain pähkinättömän myslin aikaiseksi, ei tule olemaan nimittäin viimeinen kerta kun teen omaa mysliä. Nams! Vinkvink: Mysli on myös kiva pikkujouluvieminen :)


Pähkinätön Omena-puolukkamysli

5dl isoja kaurahiutaleita
1,5dl auringonkukansiemeniä
1tl jauhettua inkivääriä
1rkl jauhettua kanelia
3rkl rypsiöljyä
3rkl siirappia (tai juoksevaa hunajaa, tai vaahterasiirappia)

n. 100g kuivattuja puolukoita
n. 100g kuivattuja omenalastuja/viipaleita


Sekoita siemenet ja mausteet isossa kulhossa. Sekoita öljy ja siirappi yhteen pienessä kupissa, yhdistä ja levittele uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, kääntele pari kertaa mysliä. Tarkkaile, ettei mysli pääse palamaan liikaa. Sekoita ja anna hiukan jäähtyä pellillä ennen kuin sekoitat kuivatut puolukat ja omput joukkoon. Purkita viilennyt mysli ilmatiiviiseen lasipurkkiin.




sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ite tein: Puolukka-rosmariini ruisrieskat

Rieskat on jotenkin aina syksyn ja pimeiden ja masentavien iltojen juttu. Helposti ja nopsasti lämpimät iltapalaleivät pöytään, kun into ja jaksaminen on nollissa. Taikinaa voi varioda miten vain, ja suositella voin puolukoita ja rosmariinia ruisrieskaan laitettavaksi. Puolukasta on tullut muutenkin aika vakkarituote, on muuten mitä mainioin jauhelihapullataikinassa!


Puolukka-rosmariini ruisrieskat 6 kpl

2dl piimää
1rkl rypsiöljyä
2dl ruisjauhoja
0,5tl soodaa
0,5tl suolaa
0,5dl puolukoita
pieni rosmarininoksa, vain lehdet, pilkottuna pienemmiksi.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada kulhoon piimä, öljy ja sekoita. Lisää kuivat aineet ja anna taikin levätä vartti. Lisää puolukat ja rosmariininlehdet taikinaan. Jaa massa kuuteen kasaan leivinpaperoidulle uunipellille ja taputtele niistä n 10cm halkaisijaltaan olevat lätyskäiset. Käytä jauhoja apuna. Paista rieskoja noin 15 minuuttia, 225 asteisessa uunissa. Jos sinulla on jäänyt aamusta kaurapuuroa kattilan pohjalle, tai päivälliseltä vaikka juuresmuusia, sekoita ihmeessä ne taikinan joukkoon.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Lasillisella, (tai kahdella) Portossa, Portugalissa

Rubiininpunaista portviiniä lasissa pyöritellessä ja nuuhkiessa iskivät salamat ja kaatosade piiskasi kalkkikivikatuja. Sykyinen sää Portugalissa ja Portossa on näköjään arvaamaton, mutta lämmin. Onneksi täynnä oleva portviinilasini ja minä olimme silloin katon alla kuuntelemassa sääilmiön jytkettä. Kun kerta Portossa olen, niin onhan sitä portviiniin tutustuttava, oli sää mikä vain.



Portviini syntyi itseasiassa pienoisen viininkuljetusongelman, eli säilyvyysongelman myötä. Jotta viini ei muuttuisi etikkamaiseksi ja kitkeräksi, viiniin alettiin sekoittamaan käymisvaiheesa väkevämpää alkoholia (alkuun kokeiltiin brandyä, nykyään käytetään rypäleviinaa) ja näin juoma säilyi kelpona pitkät merimatkat. Engelsmanneja miellytti makea maku ja niinpä väkevöitettyä viiniä alettiin lastaamaan laivoihin suurempiakin määriä janoisille englantilaisille, taisi siinä olla kyse myös maiden välisistä edukkaista kauppasopimuksista. Aluksi tämä viini oli nimeltään Shipping wine, mutta myöhemmin Porton kaupungin mukaan nimeksi tuli Port Wine. Rypäleet viljellään Porton kaupungin läpi tai oikeastaan vieritse kulkevan Douro-joen laaksoissa, noin 100km päässä Porton kaupungissa. Täältä ne kuljetetaan Portoon ja Vila Nova de Gaia-kaupunkeihin perustettuihin viinitaloihin kypsymään tammitynnyreihin ja sammioihin, vähintään pariksi vuodeksi. Ennen tietysti jokea pitkin sympaattisilla purjeveneillä, nykyään motaria pitkin. Portugalissa portviiniteollisuutta valvotaan tiukasti, Portviinksi saa kutsua vain juuri Douro-joen ja sen sivujokien rypäleistä tuotetuista viineistä, ja noin kolmisen kertaa kymmeneen vuoteen sattuu tarpeeksi laadukas satokausi jotta lupa Vintage portin (portviinien Rolls royce) valmistamiseen heltiää.


Oman viinitalovisiittini tein 1890 perustetulle Graham's Port:ille, joka sijaitsee Vila Nova de Gaian kaupungissa, kukkulalla josta on mahtavat maisemat Portoon ja Douro-joelle. Ihan pienestä portviinitalosta ei ole kyse, vaan tämä on yksi isoimmista ja tunnetuimmista. Hienot olivat puitteet tilalla. Talo ja puutarha oli vimosen päälle, viiniturreja varten oli suuri maisteluhuone sekä tietysti kauppa ja ravintola. Maisteluiden lisäksi turreiluun kuului tietysti opastettu kierros maan alla valtavilla tammitynnyrikujilla (tynnyreitä yli 3500kpl!), sekä vintage-kellarissa missä lukittujen rautakaltereiden takana sälytettiin ne pölyisimmätkin portviinipullot 1800-luvun lopulta. Agening is the word.



Portviinit jota maistatuksessa oli, olivat Six Grapes, joka on ikäänkuin Graham'sin signature-viini, ja jolla on pitkät perinteet. Nuori, mutta laadukas ikäisekseen. Seuraavana vuorossa oli LBV - eli late botteled vintage port. joka on saanut kypsyä tammitynnyreissä 4-6 vuotta, tuoden voimakkuutta ja vahvempia makumaailmoja. Tähän käytetään vain saman satovuoden rypälemiksasusta. Väri oli todella tummanpunainen. Viimeisenä maistelussa oli näistä vuosikerta Tawny, Tawny 10. Tawnyjen valmistusmenetelmä poikkeaa normi portviinien tekotavasta, sillä kypsytysvaiheessa tynnyreihin "päästetään" enemmän ilmaa ja viiniä jopa siirrellään tynnyreistä toisiin hapettumisen saamiseksi. Väri on helakampi ja maku taas pähkinäisempi ja vahvempi kuin viereisissä laseissa.



Omaksi suosikiksi maisteluhetkessä tuli Tawny 10, LBV hyvänä kakkosena. Meitin Alkossa on melko rajattu valikoima portteja, mutta varmasti ihan kokeiltavia. Näin pääkallopaikalla käytynä sitä on taas oppinut ja kokenut jotain uuttaa ja jännää. Oma tuliaispullo tietysti vielä maisteltavana ja Porto vaikutti myös sellaselta mestalta jonne voisi palata. Ruoka konstailematonta, herkulliset alkupalat pääosissa, maaseudulla pikkupossujen kaikki ruhon osat hyödynnetään. Viini tietysti halpaa kuin mäntysuopa.



maanantai 26. syyskuuta 2016

Ravintola Regina, 24.9.16, Helsinki

Pitkästä aikaa ulkoruokintakokemuksia tänne blogin puolelle. Lauantaina tyttötreffejä pidettiin Ravintola Reginassa, joka on nyt syyskuussa yksivuotiaan ikäinen pikkuinen ja tunnelmallinen ravintola Kaivopuistossa. Siitähän ravintolan nimikin juontaa, klassikko Kaivopuiston Regina -leffasta. Mutta ei Suomifilmeistä tai Kaivopuistosta sen enempää.

Regina on noin 30 paikkainen, ja ainakin näin iltaisin erittäin hämyisästi ja tunnelmallisesti valaistu, klassisen tyylikäs ravintola. Vaikka Regina sijaitseekin hiljaisella arvoasuntojen ja (myrkynsinisten!)arvoautojen parkittamalla kadulla, oli kiva, että tunnelma ei ollut liian fiini. Vaikka pieneen tilaan on laitettu paljon pöytiä, niin omaa rauhaa oli sopivasti. Äänimaailma tosin voi olla hiukan muuta, silloin kun ravintola on viimeistä paikkaa myöden varattu, eikä puolillansa kuten nyt oli.



Kivana yllärinä saimme heti alkuun eteemme lasilliset kuohuvaista, sillä ravintola tarjosi alkumaljat 1-vuotisen taipaleensa kunniaksi. Samalla olikin hyvä skoolata myös meille itsellemme, muitakin synttäreitä kun sattui ihan lähipäiville. Sitten ihmettelemään ruokalistaa, jossa päädyimme kaikki kolmen ruokalajin menuuseen. Humiltat-punkkupullo tyhjeni illan aikana, vaikka viini ei ihan suosikkilistoille päässytkään.


Itse söin alkuun sipulipiirakkaa ja suussasulaavaa hirvenpaahtopaistia. Tässä jos jossain maistui syksy, annoksesta löytyi myös puolukoita ja sieniä. Ruoka tarjottiin ruskeilta Ruska-astioilta, jotka pelasivat näin syksyyn ja tunnelmaan hyvin. Pääruokakin nimittäin jatkui tummalla linjalla; pehmeää ja mureaa karitsanniskaa, kurpitsapyrettä ja chorizoa. Onneksi muistin mainita pähkinäongelmistani, sillä niitä olisi muuten ollut annoksen kastikkeessa.



Jälkis upposi täydellisesti omaan makuhermoon. Oikea herkku jälkis pitkään aikaan! Lasin pohjalla espressovaahtoa, pieni pallo uuniomppujäätelöä, ja piilosta löytyi omppuhilloa, marenkia ja kolakastiketta. Tämä oli mainio, ja olisipa helposti nauttinut toisenkin kupin. Annos oli kepeä eikä liian makea. Kahvin maku tuli säyseästi ja hienostuneesti esille. Nams!

Reginan sijainti varmasti karsii väkeä, mutta ainakin vielä, hyvä ja laadukas illallinen lauantai-iltana onnistui vain päivää aikasiemmin varaamalla.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Ite tein: Kalapullat säilykekalasta

Mökillä on kuivamuonakaapissa oma kolonsa säilykkeille, ne ovat hätävarana kun kaikki tuoreet on jo kokattu ja syöty mutta ei ole vielä kauppareissun aika. Näin syksyn hiipiessä säilykepurkkihyllyn tyhjennys on lähenyt käyntiin, siinä missä muutkin talvivalmistelut. Tillilihapurkin kaverina pyöri koko kesän pari loimulohisäilykettä, joista muotoutui kalapullat kesän Glorian ruoka & viini lehden ohjetta mukaillen. Helppo ohje päätyi myös mökkikeittokirjaan (lue: ruutuvihkoon) ja pullat katosivat kermaviilikastikkeen ja oman maan pottujen kanssa nälkäisille syyssiivoustalkoolaisille.


Kalapullat säilykekalasta (4-5:lle):

2 säilykepurkillista kalaa (minulla loimulohta n.400g purkkeja)
1dl parmesaanijuustoraastetta
3-4rkl tilliä hienonnettuna
1,5tl luomusitruuna kuorta raasteena
2 isoa kananmunaa
1dl korppujauhoja
mustapippuria
suolaa

Valuta pois säilykeliemi kaloista ja hienonna varovasti kalapalat haarukalla kulhossa, poista ensin mahdolliset ruodot. Lisää muut ainekset joukkoon ja sekoita. Kun massa on tasaista, pyörittele kylmällä vedellä kostutetuin käsin  masasta pullia ja paista pullat pannulla, keskilämmöllä, noin 5 minuuttia. Tarjoa kermaviilikastikkeen kanssa.




lauantai 3. syyskuuta 2016

Ite tein: Syyswokki

Niin se vain on todettava, kesähelteet, valoisat yöt ja aikaiset aamuauringot ovat jo jääneet taakse. Kesä on aina liian lyhyt, mutta onneksi on vielä värikäs ja rikas syksy luvassa enne sitä kamalaa pimeyttä ja harmautta... hrrr!


Sieniä riittää, puolukoita, mustikoitakin edelleen. Ihmeellinen on tämä satovuosi ollut! Ruokapuolella edelleen kaikkea helppoa nopeaa ja yksinkertaista. Mökillä aamumetsällä poimitut antimet päätyvät lounaalla pannulle. Pieni loraus soijaa jos mökkikaapissa sattuu olemaan, suolaa ja pippuria. Simpleilyä ja downshiftailua tässä hetkessä.








keskiviikko 24. elokuuta 2016

Ite tein: Kesäkurpitsa-kantarellipasta

Ihka eka oma kesäkurpitsa ja metsästä ihan ite poimittuja kantarelleja, mitä teen? No pastan! Less is more. Valitse joku laadukas hyvä lempparispaghetti, ja tietysti kaato lempparivalkkaria lasiin. Tätä pastaa olenkin jo parikin kertaa toistanut, sillä sienikesä/syksy on ollut aikasta mahtava ja kantarellit melkein hyppivät itsestään koriin.



Kesäkurpitsa-kantarellipasta ( 2:lle)

2 hengen annos spaghettia tai muuta pastaa
1 pieni kesäkurpitsa
n. 500g kantarelleja (tai paistettuna n. 1,5-2dl)
1 sipuli varsineen
tuoretta rucolaa
pippuria
suolaa
laadukasta oliiviöljyä

Paista ensin pannulla kantarellit kokoon ja vesi pois. Lisää pieneksi pilkottu sipuli joukkoon pehmenemään.  Keitä samalla pasta. Lisää pannulle juustohöylällä viipaloidut kesäkurpitsapalat, ja anna kurpitsan pehmetä muutama minuutti. Nostele spaghetti pannulle, sekoita hyvin ja lisää loraus oliiviöljyä, pippuria ja suolaa ja sekoita. Nosta pasta ruokalautasille ja laita päälle vielä tuoretta rucolaa. Syö heti.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Rupla - brunssi Kalliossa

Heip hei Kallio ja hipsterikansa. Jos vielä Rupla on tuntematon paikka niin suunta kohti Helsinginkatua. Aivan sporapysäkin kohdalla sijaitseva Rupla on rento, kirppis ja vintage-henkisesti sisutettu kahvila, vaatemyymälä/kirppis ja samalla vielä ainakin taidenäyttelytila. Ruplassa järkätään myös musakonsertteja ja näköjään myös kaikenlaisia workshoppeja. Täällä voi notkua rennosti soffalla  ja antaa sunnuntain kulua.

Ruplaan lähdin isommalla tyttöporukalla brunsseilemaan, ja totesimme yhteen ääneen Rupan varsin kivaksi ja rennoksi brunssipaikaksi, tarjoilut saivat peukkua, mutta kahden tunnin pöytävaraus oli hiukan liian lyhyt kaikkien puolen vuoden kuulumisten vaihtoon.



Brunssipöytä tai oikeastaan brunssi-ikkunalauta notkui tarjottavia. Suurin osa tarjottavista on jo lounasmaista lähi-itä tyyppistä quinoa-, bulgur ja pasta-salaatteja, monenmoista soosia ja tahnaa sekä muuta kasvis ja vihermeininkiä. Perus munakokkelia ja nakkeja ei tältä ikkunalaudalta löydy. Lämpimänä oli kana-perunapataa (tai sama vegenä ilman kanaa) ja couscousia. Herkullinen värisuora vihreä-oranssi-punainen mehuina/ smoothiena ja vielä kaukkupöytä jälkkäriksi peruskahvilla tai teellä kustaantaa aikasta ok 23 euroa. Rahalle sai vastinetta. Kakkupödän tarjottavat tosin jakoivat mielipiteitä aika lailla, ja henk.koht ne eivät maailmaani järisyttäneet. Pähkinättömät kakut eivät napanneet; laimeat maut ja tiramisukakkua en kyllä tiramisukakuksi kehtaisi kutsua. Yhdenlaista raakakakkuakin löytyi ja tämä maistuikin raakakakkujen ystävälle. Kylmä salaattipöytä oli raikas, laadukas ja makuisa jota mielellään santsasi toisenkin kerran.




Ruplassa on trendikäs kierrätysmeininki. Astiat ja aterimet kaikki eriparia. Samoin pöydät ja tuolit. Ikkunalauta toimii vetreälle nuorisolle ruoannoutopaikkana, mutta selkävaivaisilla kumartelu- ja kurkottelujumppa voi jo vähän kirpaista jonkun nikaman kohdalla. Varatessasi pöytää brunssille kannattaa vielä varmistaa, että istumapaikan saa normiruokapöydästä jos ei mieli taiteilla ruokaa nassuun matalassa soffassa.