keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Sunn 19.10.12

Mistä varata pöytä neljälle 10 tunnin varoitusajalla perjantai-illalle? Täyteen varattuna oli tietenkin vähän joka ravintola Helsingin keskustassa mihin olisimme halunneet viedä kehäkolmosen ulkopuolelta tulevat yllärivieraamme. Onneksi mieleen tuli Ravintola Sunn, Senaatintorin laidalla. Pöytä kello seitsemäksi, kiitos! Ja mikä parasta, sapuska oli pitkästä aikaa oikein herkkua!


Sunn on erityisen kuuluisa brunssipaikkana, mutta kyllä sieltä saa erittäin mainiot illallispöperötkin. Se miksi Sunnin helposti unohtaa on jännä juttu. Johtuuko se siitä, että Kiseleffin talo on monen mielestä pilattu remontillaan kylmäksi ja kolkoksi? Kävijäkatoa on enemmän ja vähemmän havaittavissa tuolla suunnalla... Ravintola Sunn sijaitsee Kiseleffin talon vieressä Sunnin talon toisessa kerroksessa. Sunn oli kauppias joka rakennutti talon - tästä siis nimi talolle ja ravintolalle. Perjantai-iltana ruokasalissa meidän seurueen lisäksi oli neljä muuta pöytää varattuna, paikkoja olisi ollut vielä vaikka jalkapallojoukkueelle. Tämä on sääli, sillä ruoka todellakin oli nautittavaa, menkää tänne ihmiset!


Aloitimme illan proseccolasillisilla silmäillen ytimekästä menuta. Jii piti menun ulkonäöstä, joka oli kuin luentolehtiö, neiti taas ei tykännyt paperiden kääntelystä ja vääntelystä :D. Alkupalaksi nappasimme karitsan uunikyljystä punajuurien kanssa ja valkosipuliscampeja portobello sienellä. Karitsa oli mureaa, punajuuret ja puolukkahillo sopivat myös hyvin suuhun. Scampiannosta kehuttiin vuolaasti toisella puolen pöytää sekä kehiteltiin kovin jo omia portobellosienireseptejä. Leipäkorista löytyi paria päivän leipää, jotka olivat yksiä parhaita ravintolaleipiä, eipä näitä ole turhaan kehuttu.


Pääruoan kanssa nautimme pullollisen punaista italialaista, Capiten de Rorari Amarone della Valpolicellaa. Viini osottautui hyväksi valinnaksi. Tällä hetkellä Sunnin listalla on viisi pääruokavaihtoehtoa, joista meistä jokainen valitsi eri annoksen, eli hyvin tuli testattua niin hirvenlihapullat, sisäfilepihvi, lohi kuin karitsanmaksa -annokset. Kaikkien ruoat onnistuivat melkeinpä täydellisesti, moitittavaa ei kukaan löytänyt. Annosten kylkeen tilasimme lisukkeet, mutta mielestämme pääruokalautanen oli yksistään jo niin hyvä, että ilman tätäkin pärjää. Eritysimaininta kuitenkin juuriselleripyreelle, jossa oli taivaallisen pehmeä koostumus ja hienostunut maku. Tuota olisi lapioinut useammankin kipon. 



Annoskoko on juuri sopiva, mutta alkupala oli ehkä kuitenkin liikaa, joten jälkkärissä jouduttiin himmailemaan. Mieli olisi tehnyt huippupääruokien jälkeen testata useampaakin makeaa, mutta nyt otettiin listan kevyin - mehustettuja marjoja ja hattaraa. Viimeisestä hattaransyönnistä olikin aikaa itse kullakin sitten enemmän tai vähemmän, onneksi hattara ei ollut kuten Lintsin ällömakea versio. Jälkkäri oli loistava lopetus tälle illalle kaffien kera. Hintatasokin oli varsin kohtuullinen rehdistä ruoasta.



Sunn hyppäsi meidän ravintolalistalla kärkipaikoille. Sunnille iso peukku!

Tähdet: 4 ja puoli

lauantai 27. lokakuuta 2012

Tehtiin ite: Suklaakakku

Leipurihiiri iski jälleen! Koska mustikkakakku sai hyvän vastaanoton neidin synttäreillä, päätimme kokeilla Jiin synttärikakkuna myös täytekakkua. Tämä suklaakakku upposi vieraisiin. Täytteessä ja kuorutteessa oleva tuorejuusto ei tee makua liian tunkkaiseksi, vaikka kakku muuten tuhti onkin.

Ohje napattiin The Kotiruoka-kirjasta, ja taikinan määrä taas muutettiin 16cm kakkuvuoalle sopivaksi (2/3 miinus muutama iso ruokalusikka).




Sokerikakku normivuokaan Kotiruoka-kirja mukaan:
4 munaa
1dl vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja (tekee taikinasta pehmeämmän, mutta pelkkää vehnäjauhokin voi toki käyttää)
1, 5dl sokeria
0,5dl kaakojauhetta
1tl leivinjauhetta

Vaahdota munat ja sokeri. Lisää vaahtoon siivilän läpi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun ja jauhoitettuun vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa, alatasolla noin 35minuuttia.

Suklaatäyte ja -kuorrute:
150g tummaa suklaata
2dl vispikermaa
200g tuorejuustoa
0,5dl sokeria
1tl vanilijasokeria

Sulata suklaa vesihauteessa. Vaahdota kerma. Sekoita sokerit tuorejuustoon ja lisää vähän jäähtynyt suklaa hyvin vatkaten. Lisää kermavaahto varovasti. Käytä täytteenä (aprikkosihillon kanssa!) ja kakun kuorrutteena.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Kilim, 14.10.12

Kilim on turkkilainen ravintola Espoon Tapiolassa. Käynti Kilimissä on ollut mielessä jo pitemmän aikaa, sillä ravintolaa kehutaan milloin missäkin. Nyt kun kerran olimme Tapiolassa ja masut murisivat ruokaa, päätimme kävellä Kilimiin sunnuntairuokittaviksi. Tapiolan keskustasta käveltävää ravintolaan on noin 500 metriä. Ravintolan vieressä sijaitsee kiva persoonallinen leffateatteri, Kino Tapiola.


Yllätykseksemme ravintolassa oli vain 2 vapaata pöytää kun saavuimme, ei tämä siis ihan huono paikka voi olla... Ravintola oli kotoinen, siisti ja sisustuksessa oli haettu hieman itämaishenkisyyttä. Suomalaismainen henkilökunta toimi verkkaisesti ja ravintolassa oli muutenkin rauhallinen ehkä jopa hieman pysähtynyt fiilis, kaikki pöytäseurueetkin kuiskivat keskenään :D Valitsimme listalta annokset, jonka jälkeen huomasimme että tarjolla olisi ollut myös buffetpöytä, kymmenine kippoineen. hmmm...


Jii otti listalta marinoidut karitsan sisäfilevartaat ja Papu valitsi pitkän pohdinnan jälkeen savipadassa paistettuja karitsan sisäfilepaloja. Alkuun pöytään tuotiin vihersalaattia ja lämmintä leipästä. Ihan perusjuttua.


Pääruoat oltiin aseteltu nätisti lautasille. Vartaiden liha oli paljon murempaa ja suussasulavampaa kuin padassa porisseet, mutta varraspalat olivat suolattu liian runsaalla kädellä. Mausteita muuten oli hyvin ja makumaailma oli oikein hyvä kummassakin annoksessa. Neidin padasta löytyi lihapalojen lisäksi paprikaa, sipulia ja kanttarellejä. Riisiä oli kuitenkin liian vähän, ja menussa mainitut wokkivihannekset pystyi laskemaan yhden käden sormilla.



Kilim oli perushyvä, huhujen perusteella odotimme himpun verran enemmän ravintolalta. Jos asioi Tapiolassa ja subi-hamppari-pizzalinja ei kiinnosta, niin silloin kannattaa ottaa pari reipasta askelta Kilimiin. Buffetpöytä jäi kyllä hampaankoloon, joten ehkäpä uusinta luvassa jos eksyy oikeaan aikaan ja nälkäisenä Tapiolaan.

Tähdet: 3

lauantai 20. lokakuuta 2012

Delicard-lahjakortti

Jii sai jo keväällä yllärinä töistä Delicard-lahjakortin kiitokseksi kun on niin hyvä tyyppi, paras tietenkin :)


Nyt olemmekin suurten valintojen äärellä, enää on joulukuuhun asti aikaa pohtia: Peuraa vai suklaata, mätiä vai hummeri (dääm, ei ollut se mega-auto kuitenkaan) vai mitä? Samalla täällä kolkutellaan ja kysellään löytyykö sieltä päästä joku, joka on käyttänyt Delicardia? Miten homma on pelannut ja mitä itse olet tilannut? Tai mitä tilaisit jos olisit samojen valintojen paineessa? :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Muilla mailla: Kroatia

Ja nyt vielä viimeiset palat autotouriltamme. Tässä Kroatia, jossa 3 päivän aikana tutustuimme Istrian rannikkoon, kaupunkeihin ja kyliin. Upeiden merimaisemien lisäksi, näimme autoillessa valtavasti oliivipuutarhoja. Oliivien lisäksi meren antimet, tryffelit ja kroatialainen jäätelö kuuluivat ruokavalioomme. Alla tryffelipastaa Pulassa ja Pulan amfiteatteri.


Hassuinta oli rajanylitykset Sloveniasta Kroatiaan ja toisinpäin, olimme kuulleet tunnin pari ruuhkista rajanylityspisteillä mutta hyvä jos edes pysähdyttiin tarkastusportilla. Yritettiin kovin heilutella passeja luukun tytöille, mutta eipä niitä kiinnostanut yhtään ketä on saapumassa tai lähtemässä maasta... Kroatiassa emme ajaneet päämotareita pitkin, joten tiemaksut vältettiin, ja saatiin hienot maisemat tilalle.

 

 Ihastuttava muurien ympäröimä pieni kaupunki nimeltään Porec.








Hans Välimäen ohjeiden mukaisesti (kai kaikki ovat muistaneet katsoa Hansin matkassa -ohjelmaa?), pysyimme kaukana ravintoloista, joissa oli kuvataulut annoksista. :)





Rovinj oli myös käymisen arvoinen kaupunki. Täällä oli eniten turisteja, mutta välistä löytyi hiljaisempiakin pikkukujia. Rabac-kylän hotellissa herätimme kummaksuntaa kun selvisi, että olemmekin Suomesta (emmekä Saksasta) "Ah, Kimi Räikkönen!! Never seen any finnish people in my life!" tuli tarjoilijapojan suusta. :D




Aivan Istrian niemimaan eteläisimmässä kärjessä sijaitsee luonnonpuisto Kamenjak, jossa kävelimme lenkin pitkin kivisiä rantoja ja ihailimme maisemia. Vesi tuli myös testattua uintikelpoiseksi. Ja siis tuo meri, uskomattoman kirkasta ja kauniin väristä!





Yhtenä iltana saapui sademyräkkä...


 mutta seuraavana saimme vaaleanpunaisen taivaan!





 Opatjassa nautimme lumoavat kakkukahvit wieniläistyylisen Cafe Wagnerin terassilla.






Kiteytettynä top 5 paikat Istriassa ( joka on siis vain pienen pieni pala Kroatiaa):
1 Porec
2 Rovinj
3 Opatja
4: Kamenjak
5: Bale

Siinäpä sitten se matka. Ja eikun uutta matoa koukkuun!

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Tehtiin ite: Rapsakka omenapiirakka

Omenoiden aika on parasta syksyssä. Sienetkin ovat kivoja, mutta sateesta ja hämäryydestä ei digata yhtään!


Kotimaiset "oman omppupuun" omenat ovat lisäksi ainoita, jotka eivät aiheuta allergista kutinaa neidille, joten onhan se kiva, että edes kerran vuodessa voi syödä raakaa omppua. Rouskis! Kun vaan olisi se oma omppupuu, eli jos sinun pihalle saa ens vuonna tulla varkaisiin, niin täällä olisi vapaaehtoisia :)

 Omenapiirakkaa on tullut tehtyä aika monella ohjeella, herkullisin ohje on tällä hetkellä rapsakka omenapiirakka:


Rapsakka omppupiirakka 4:jälle.
pohja (joka tuleekin päälle):
1,5dl vehnäjauhoja
0,5dl kaurahiutaleita
3rkl sokeria
100g voita

täyte:
kasa omenoita kuorittuina ja viipaloituna
2rkl fariinisokeria
1tl kanelia

Sekoita pohjan ainekset ryynimäiseksi seokseksi. Lado omppuviipaleet voideltuun uunivuokaan, ja ripottele päälle fariinisokerit ja kanelit. Ripottele sitten pohjan ainekset omppujen päälle. Paista uunin keskiosassa 20minuuttia 225asteessa tai kunnes pinta on saanut hieman väriä. Anna piirakan jäähtyä hiukan ja tarjoa jäden kanssa.




lauantai 6. lokakuuta 2012

Muilla mailla: Slovenia

Slovenia yllätti erittäin positiivisesti. Tosin Itävallasta poistuttaessa ensimmäisenä tulivat vastaan autiot ja rapistuneet tullauspisteet, mutta muuten ei ole kuin positiivista sanottavaa maasta. Siistiä, tiet hyvässä kunnossa, maa on ehkäpä Italian ja Keski-Euroopan miksaus upeilla luonnonmaisemilla. Parissa päivässä näimme Ljubljanan, kävimme ihmettelemässä upeita Škocjan-tippukiviluolia sekä Bledin satujärveä ja vaelsimme pitkin Vintgarin kirkasvetistä solaa.

Alla kuvia Ljubljanasta, joka oli todella kaunis kaupunki. Söimme italialaistyyppisessä Julija-ravintolassa matkan parhaat pöperöt. Scampirisotto oli raikas ja naudan sisäfilepasta veti pitemmän korren jopa Gastonen pastasta. Ruoat olivat siinä himpun 10euron yläpuolella, viinit 3-4 euroa lasi. Ljubljanaan on palattava vielä uudestaan!


























Pakko vielä mainita meidän Ljubljanan yöpymispaikka, Lesar Hotel Angel, joka sijaitsi yhdessä kupungin vanhimmista rakennuksista, aivan keskellä vanhaakaupunkia. Parkkipaikalle oli matkaa about 150m, mutta henkilökunta lähti mukaan hakemaan laukkuja autolta, ja saatti taas autolle kun oli poislähdön aika. Aamiainen oli herkullinen täälläkin.









Alla kuva maailman vanhimmasta viiniköynnöksestä, Mariborin kaupungista. Ikää sillä on yli 400 vuotta ja edelleenkin se tuottaa 40-55kg rypäleitä vuodessa. Köynnös kasvoi talon kylkeä pitkin, pituutta oli varmaankin noin 20-30 metriä. Toripöydät notkuivat syksyn sadosta.






Bled järvi vetää turisteja puoleensa, täällä myös kuultiin se eka ja vika kerta suomea jonkun muun suusta :) Bledissä nautimme kalaa (ahventa ja taimenta) Lonely Planetin suosittelemassa Oštarija Peglez'nin terassilla.