torstai 29. lokakuuta 2015

Ite tein: Västerbottensostilla ryhditetty jauhelihaperunavuoka

Nyt olisi iso vuoallinen syksyistä arkiruokaa tarjolla. Lohturuoaksi joku kai tällaisia laatikoita myös kutsuu :) Tätä juustoista jauheliha-peruna vuokaa ei varmasti olisi keittokomerossani tullut kokeiltua ilman uutta keittiövempelettä, yleiskonetta ja sen leikkuriteriä. Sillä sai nopeasti ja näpsäkästi raastettua porkkanat ja perunat paksuksi raasteeksi. Käsin isojen juuresmäärien raastaminen on ihan oma hommansa joka jo ajatuksenakin väsyttää. Samalla raastinterällä sai myös juuston raastettua. Juusto onkin tässä vuoassa se maun tuoja. Tässä tapauksessa Västerbottensost-juustoa, ruotsalaisten kansallisjuustoa siis! Vahvan makuisesta Västerbottensostista kuuluu ruotsalaisen perinteen mukaan tehdä juustopiiraakka. Kyseistä piirakkaa tarjotaankin sitten aina kun on jotkin kalaasit eli juhlat. Mädin tai savukalan kanssa tai rapujen kaverina rapujuhlien aikaan.


Tämä juustokermainen jauhelihavuoka sopii kuin nappi nenänpäähän syksyiseen kirpsakkaan päivään. Jos sieniretkellä on käynyt tuuri niin ilmanmuuta sienetkin sopisivat vuokaan. Ja kasvisversiohan tästä syntyykin korvaamalla jauheliha vaikka suppilovahveroilla. Voi nam ja sienionnea!

Justoinen jauheliha-perunavuoka (noin 6:lle)

noin 8kpl isohkoja perunoita
noin 3 kpl porkkanoita
400g jauhelihaa
1 sipuli
n 1tl mustapippuria
n. 1tl suolaa
n. 2tl halutessasi kuivayrttejä ja paprikamaustetta tms.
100g Västerbottensost-juustoa raasteena
2-2,5dl ruokakermaa
1dl maitoa

Pese ja kuori juurekset ja raasta yleiskoneen isoteräisellä raastimella suikaleiksi. Voit toki myös leikata käsin suikaleet. Raasta juusto. Paista jauheliha ja pieneksi pilkottu sipuli, mausta kuivayrteillä, suolalla ja pippurilla. Voitele iso uunivuoka ja laita peruna- ja porkkanasuikaleet sekä jauheliha ja juustoraaste vuokaan. Sekoita ainekset tasaisesti ja lisää kerma ja maito vuokaan. Pasita vuokaa uunin alatasolla 200 asteessa noin 45 minuuttia, kunnes pinta on saanut hyvin väriä.



Sponsoroitu: Yhteistyössä Boschin kanssa


sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Ite tein: Tulinen tomaatti-tofupannu

Tofu on melko vieras raaka-aine, mutta nyt päätin antaa tofulle mahdollisuuden keittiössä ja kokeilla saada makua aikaan. Sain nimittäin reseptihaasteen Jalotofulta ja Silmusalaatilta, ja kauppakoriin eksyi ihan uudet tuotteet. Ja eikun kotiin ihmettelemään.

Ajatus tähän tuliseen tomaatti-tofu pannuun tuli shakshukasta, joka on Pohjois-Afrikasta ja Lähi-Idästä peräisin oleva mausteinen tomaattinen pannu, johon hyydytetään kananmunia ja pannun kanssa nautitaan vaaleaa leipää, mainio brunssi tai aamiaisherkku. Vähän samaan tyyliin valmistin viikonlopun kotiaamiaiselle tomaattisen pannun, mutta kanamuna jäi tällä kertaa pois ja lisäsin chilimausteisia tofupaloja sekä vielä päälle tulista silmusalaattia. Tulisuus on maistajasta kiinni, neidistä tämä oli mukavan tulista, voi siis vielä iloisesti syödä eikä itkien.  Ja jos vain perjantain punkkupullosta olisi jäänyt loraus pohjalle, olisi ehdottomasti punaviini sopinut kastikkeeseen. Ens kerralla siis lasillinen piiloon aamiaista varten ;)




Tulinen tomaatti-tofupannu ( 4:lle)

2-3pkt (200-300g) Jalotofun mieto chili tofu paistopalaa
1 sipuli
1 vihreä paprika
1 tuore chili (tulisuus oman maun mukaan)
2-3 valkosipulinkynttä
1tlk tomaattimurskaa
1tlk säilöttyjä kirsikkatomaatteja
n. 0,5dl vettä
1tl sokeria
1tl suolaa
1tl mustapippuria
0,5tl cayannepippuria
reilu kourallinen Vau miten tulinen -silmusalaattia
1 maalaisleipä

Paloittele tofu suupaloiksi ja paista pannulla tofupaloihin väri ja rapea pinta. Nosta tofupalat pois pannulta. Lohko sipuli ja paprika ja pilko pieneksi valkosipuli sekä tuore chili. Paista sipulia ja paprikoita tilkassa oliiviöljyä muutama minuutti pannulla. Lisää tomaattimurska, kirsikkatomaatit, chili ja valkosipuli. Huuhtaise vedellä (tai punaviinillä!) tölkeistä viimeisestkin tomaattimehut pannulle. Mausta ja anna porista hiljakselleen ainakin 5-10 minuuttia. Kääntele tomaattiseoksen joukkoon tofupalat ja nosta pannu pöydälle. Lisää silmusalaattia pannun päälle. Syö vaalean leivän kanssa.




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Ite tein: Kaura-puolukka uuniomenat

Ihana klassikko syysjälkkäri on uuniomenat. Ihan nopeista nopein jälkkäri ei kuitenkaan ole, sillä omenat vaativat hiukan aikaa uunissa pehmentyäkseen. Tai sitten pilkkomista pienemmiksi lohkoiksi :)

Omaksi suosikiksi on noussut puolukoiden lisääminen omenaisiin jälkkäreihin, ja ihan omppupiirakkaankin. Nimittäin pieni määrä puolukoita tuo kivaa kirpsakkuutta ja samalla väriäkin. Kannattaa kokeilla, mums!


Puolukka-uuniomenat

4-6 kpl Omenoita
50g voita
n. 1dl kaurahiutaleita
1rkl siirappia
0,5-1tl kanelia
n. 0,75dl puolukoita

Poista omenoista siemenkodat, ja asettele omena leivinpaperin päälle uunivuokaan, tai voideltuun uunivuokaan. Sekoita pehmeä voi, kaurahiutaleet, siirappi ja kaneli omaksi seokseksi, ja lusikoi seosta ja puolukoita omenoiden sisään ja päälle. Lorota vielä lisää juoksevaa siirappia omenoiden päälle. Kypsennä 200 asteisessa uunissa n. 40 minuuttia tai kunnes omenat ovat pehmenneet. Nautiskele tietysti vaniljajäätelön kanssa.



maanantai 12. lokakuuta 2015

Ite tein: Porkkanaletut

Mökillä kuuluu paistella lettuja, kerran viikossa ainakin. Kesällä mansikoilla mustikoilla ja ehkä hiukan kermavaahtoakin. Syksyllä lettutaikinakin koki uuden muunnoksen. Taikinaan tuli porkkanaraastetta ja letut syötiin suolaisena välipalana vastapoimittujen puolukoiden, salaatin ja raejuuston kanssa.


Porkkanaletut (12kpl pikkulettuja, 3 hengelle)

2kpl porkkanaa
1dl maitoa
2 kananmunaa
3rkl spelttivehnäjauhoja
1dl parmesaanijuustoraastetta tai muuta juustoa
0,5tl suolaa
ripaus pippuria

Raasta pienimmällä terällä porkkanat raasteeksi kulhoon ja lisää muut ainekset ja sekoita hyvin. Paista letut hiukan paksummiksi kuin normaalit letut. Tarjoile letut esimerkiksi raikkaan salaatin, paistettujen sienien, ja puolukoiden kanssa.



torstai 8. lokakuuta 2015

Pariisilaisia makuja à la Richard McCormick

The Cock -ravintolaa on hehkutettu somessa ja paperilla, jopa ennen ravintolan maaliskuista avaamistaan. Ja tänään kilahti postiluukusta uusin Glorian Ruoka&Viini, jossa The Cock oli äänestetty kakkossijalle lukijoiden vuoden 2015 suosikkiravintoloista. Olikin siis korkea aika käydä kurkkaamassa thö kukkoa pariisiteemaisen lounaan merkeissä. The Cockissa on nimittäin lokakuun ajan Pariisi-viikot, joka tarkoittaa Pariisista insipiraatiota saannutta lounasbuffaa. Bouillabaissea, Coq au viniä, näin esmes + mahtava salaattipöytä!


Ravintolan-bistron takana on tuttu nimi, Richard McCormick. Ravintoloiden ja ruokarekkojen lisäksi tältä ruokamieheltä on alkanut putkahtelemaan kirjoja. Kirja Pariisista vinkkeineen ja resepteineen on nyt kauppojen hyllyillä ja pian ilmestyy sarjan toinen kirja Barcelona -teemalla. Pariisi on siis nyt kirjan lisäksi The Cockin lounaslistalla. Pariisin ruokaskene on muuttumassa, tähtiravintoloiden ja perinteisten pariisilaisbistrojen lisäksi katuruokakulttuuri ja muiden maiden keittiöt ovat saaneet jalansijaa. Ranskalaiskeittiötä kunnioitetaan, mutta sitä myös kehitetään ja modernisoidaan, kertoi Richard.


Itse kirja on osaksi reseptikirja ja osaksi matkaopas. Kirjan alussa Richard nimittäin vinkkaa muutaman hip&cool ruokamestan ja lempparipaikaksi Pariisista hän mainitsi Merci-putiikin. Reseptejä löytyy niin aamiaiselle, lounaalle tai illalliselle ja muutama jälkkärinkin on päässyt kirjaan. Reseptit ovat kasvispainotteisia ja kuvat värikkään herkullisia. The Cockissa nautittiin eilen juurikin Coq au viniä ja lempeänmakuisia juureksia raskalaisista klassikkopadoista tarjoiltuna. Alkuun sai kerätä emalilautasille kukkurallisen keon huippu mainioita salaatteja, ja soppakulhoon lämmittävää bouillabaissekeittoa. Bonusjälkkärinä raakamacaronsseja. Taustalla soi tyypillistä pariisilaismusiikkia (you know: jazzahtavaa, rohisevaa ärrää jne), ja auringon valo kimmelsi kivasti muiden Royal-ravintoloiden ylijäämä kamoilla sisustetussa salissa. Tosi jees ja nam eli positiivinen kokemus. The Cockiin täytyy mennä uudestaan (tarjoaa myös herkullisen kuuloisia aamiaisannoksia jo klo 7.30 alken arkena!) ja myös kirjan reseptit vaativat kokkaamaan ainakin tuon lämmittävän klassikko Coq au vinin.





Lounaan ja Pariisi-kirjan arvostelukappaleen tarjosi Tammi


sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Slow Food Festivaalit Fiskarsissa

Vietin aurinkoisen lauantain Visit South Coast Finlandin kutsumana Fiskarsissa, ja Slow Food Festivaaleilla. Festarit ovat lähiruokamarkkinat, joka tarkoittaa sitä, että kaikki tuotteet jotka ovat myynnissä, ovat joko viljelty tai jalostettu läntisellä Uudellamaalla. Osallistujia, eli mm. leipomoita, viljelijöitä, lihantuottajia, kalastajia, ym. oli paikalla yli kuutisenkymmentä, niin pihalla omissa pikku telttapisteissään, makasiinissa tai sisätiloissa Kuparipajan saleissa. Kaksipäiväiset festarit ovat jo tältä syksyltä ohi, mutta lisää on luvassa. Slow Food Festivaalia tullaan järjestämään Fiskarsin Ruukissa vuosina 2016 – 2018, ja ensivuonna syysviikonloppuna 1-2.10.






Matkasin bloggariporukalla Fiskarsiin bussikuljetuksella ja oppaamme Slow Food Västnylandin Bitte Westerlund kertoi meille mitä kaikkea perillä odottaisikaan ja vinkkaili hyviä tuotteita. Kova hyörinä olikin jo Fiskarsin raitilla käynnissä kun saavuimme perille aamupäivästä ja aloitimme kierroksen Sundbyn jäätelön jädemaistiaisilla ja Slow Food Västranylandin pullakahveilla. Sjundbyn jäätelö oli aivan ihanaa! Mutta tällä hetkellä sitä saa vain Kirkkonummelta, Lohjalta, Karjaalta, Siuntiosta ja Petris Chocolate Roomista Fiskarsista, ja onneksi myös suklaapuodin Helsingin pisteestä. Tätä on nimittäin saatava lisää. Jätskitäti kuitenkin kertoi uudesta jätskikoneesta, joten kohta on kapasitettia levittäytymiseen. Hyvähyvä!







Maistelimme myös hunajaa, lammasmakkaroita, leipomotuotteita ja Fiskarsin juustolan ranskalaisen juustomestari Thierryn superhyvää ranskalaista tuorejuustoa. Huikat Mustion panimon Amber Pale alea ja sitten jaksoi taas kiertää kojulta kojulle. Väkeä oli liikkeellä paljon ja iltapäivästä alkoivat tuotteetkin jo monelta loppumaan. Ravintolapuolella oli mahdollista syödä monenmoista ja tosiaan myös maistella Rekolan ja Mustion panimon oluita. Ihana syysilma ja kaunis Fiskars oli saanut liikkeelle kaikenikäistä ja kaikenkarvaista porukkaa, korit täyttyivät herkuilla ja poskia punoitti raikas ilma. Hyvästä, puhtaasta ja reilusta ruoasta välittävälle hieno tapahtuma ja retken väärti hiukan kauempaakin. Kävijöitä oli tänä vuonna oli arviolta 10.000, mahtava määrä!






Uusi kamera ja uudet kujeet... Testimielellä videota... 




Bussikuljetuksen ja opastuksen tarjosi Visit South Coast Finland


torstai 1. lokakuuta 2015

Muilla Mailla: Bryssel

Kesäloman lomamatka suuntautui Belgiaan, josta jo tulikin tarinoitua täällä, pienessä maassa tosiaan riittää näkemistä. Mutta nyt vinkkejä Brysseliin, jonne on helppo tehdä vaikkapa viikonloppumatka näin syksyllä.





Brysseli on kuuluisa suklaasta, sarjakuvista ja EU-korttelistaan, oluita ja ranskanperunoita unohtamatta. Pitkä viikonloppu on varsin sopiva aika tutustua kaupunkiin. Kulutin aikaa museoissa, kaupunkia jalkaisin kierrellen, syöden, juoden ja kaupoissa shopaten. Ja bongattu on vielä Väyrysen Paavo! Sää oli, ja kuulemma on aina, todella vaihteleva, sadekuuroihin kannattaa siis varautua. Tai sitten käy ärripurrit, eli juosten lähikipsaan ja ostaa parin euron ja parin käyttökerran kestävä turhake varjo. Huomasin myös, että osa kaupoista meni kiinni varsin aikaisin ja sunnuntaina miltei kaikki kaupat olivatkin kokonaan ovet säpessä. Tunnelma Brysselissä oli melko ranskalainen (paitsi olutpaikat), arkisin pukukansaa kiirehti kaduilla ja liikenneruuhkat velloivat alkuiltaisin. Turisteja kohtasi aina paljon must-see nähtävyyksillä ja museoissa, mutta suomalaisiin en sentääm törmännyt kuin kerran. Mahtava 3 yötä kahden hinnalla hotellitarjous löytyi Le9 Hotel Centralista, heidän omilta nettisivuiltaan. Huone ja hotelli oli mageesti sisustettu, ja varmasti ilman huipputarjoustakin tämä hyvällä paikalla oleva hotelli olisi varattu. (Kannattaa varata huone pikkukadun puolelta, jos on herkkäuninen.). Tässä muutama kiva juttu ja ravintolasuositus Brysselistä, joka sattui matkan varrelle ja joita ei kannata missata.





Museot:

Jos yhtään sarjakuvat kiinostavat, niin pari tuntia vierähtää kepeästi Comic strip center -sarjakuvamuseossa. Museosta ei löydy niinkään Tinttejä, mutta sarjakuvan synty ja tyylit ja tekotavat käydään tarkasti läpi ja muita belgialaisia sarjakuvia esitellään vaihtuvissa näyttelyissä. Vielä tänä syksynä on aikaa nähdä esim. Jean Van Hammea. Isosta kirjakaupasta voi ostaa sarjakuvakirjoja ja oheishärpäkkeitä. Tämä museo ei ehkä ole lapsille kovin viihdyttävä, vaan nimeenomaan aikuisemmille sarjisfaneille. Kävimme myös Rene Magritten museossa, kun kerta Brysselissä ja Belgiassa olimme. Brysselin kaduilla voi myös bongailla taidetta; sarjakuvin koristeltuja seiniä ja pissaavia patsaita. Levähdä puistoissa ja piipahda kirkoissa.




Shoppaile täällä:

Suklaakauppoja Brysselissä riittää miltei joka kadunkulmalle! Place du Grand Sablon aukiolla sijaitsee monta suklaapuotia, mm. Pierre Marcolinin kaksikerroksinen lippulaivapuoti, joka on käymisen ja maistelemisen arvoinen. Edullisimmaksi tulee valita tiskiltä pussiin omanlainen herkkuvalikoima. Pakettidesign hivelee silmiä. Sablonin aukiolle kannattaa suunnata viikonloppuna, sillä silloin aukiolla pidetään antiikkimarkkinat joita on hauska katsella vaikkei mitään olisi ostamassakaan. Vaateostoksille kannattaa lähteä Avenue Luiselle, varsinkin jos kukkaron nyörit ovat vähän löysemmällä. Näkemisen arvoinen, katettu kauppakuja (suklaapuoteja, luksukskauppoja, kahviloita) alkaa ihan Grand-place aukion kulmasta. Tänne sadetta pakoon, ainakin. Ja täältä löytyy söpö Mary suklaapuoti!




Syö täällä:

Autenttista belgialaista kotiruokalounasta saa pienestä C'Est Bon C'Est Belge -ravintolasta. Tämä oli kiva jokakansan paikka josta sai ystävällistä palvelua. Päivän lounasvaihtoehdot on kirjoitettu liitutaululle, vaihtoehtoja oli muutama. Annokset olivat isoja ja hyvin belgialaisia ja juurikin kotiruokamaisia. Lihapata oli mureaa ja katkarapusalaatti raikas ja maukas eikä hinnoissa valittamista. Ruokien kanssa nautimme tietysti belgialaiset oluet. Älä missaa tätä paikkaa, ja ole ajoissa tai joudut jonottamaan lounasta.



Ranskiksille vaelsimme legendaariseen Maison Antoineen. Ranskikset olivat hyvät mutta ei tajunnan räjäyttävät. Parasta on kun ranutötterön saa viedä läheisten kuppiloiden terasseille ja tilata oluet kyytipojiksi. Oli myös hauska bongailla eri terdeiltä yksinäisiä EU-pisnesmiehiä puvuissaan ranutötterö ja pikkuolut seuranaan...


Ixellesin kaupunginosassa kävimme lounaalla modernissa japanilaisessa LittleTokyo ravintolassa. Ruoka oli törkyhyvää ja sitä oli paljon ja vielä edukasta laatuunsa nähden ja näin lounasaikaan. Eli jos liikut Ixellesissä niin bongaa tämä paikka ruokatauollesi.



Myös samoilla suunnilla sijaitsee La Mercerie - kahvila jossa katse vaeltelee kohti kattoa, aikamoinen rakennelma ja enkelikattomaalaus ;) Kahvila oli erikoinen, melkein kuin Marie Antoinette -leffan lavastuksissa olisi ollut, ja juurikin siistä syystä kiva kahvitauko bryssellipäivään. Brunssilautaset näyttivät vakuuttavilta, kannattaa kokeilla.



Olutkuppiloita löytyy kaupungista paljon, joten ovesta vain sisään ja pyydä suosituksia ja maistele paikallisia tai ainakin belgialaisia sekä trappist-luostarioluita. Vaikka et periaatteessa oluiden ystävä olisikaan niin varmasti jotain juomakelpoista löytyy, neitikin löysi ;)