Levain, Bakery-Eatery Helsingin Punavuoressa.

Tuore, rapeakuorinen, sisältä pehmuinen ja sitkoinen. Sellaista leipää ja muita herkkuja tuli maistettua läpi leipomo-ravintola Levainissa pienellä bloggari-illallisella. Sana herkullista hapanjuurileipää tarjoavasta Levainista on kiirinyt, ja paikasta on hetkessä tullut suosittu niin Punavuorelaisten kuin muidenkin laatuleipomuksia arvostavien keskuudessa. Tämä oli kuitenkin ihan eka kerta itselleni Levainissa, ja kyllä, tykästyin kovin. Tänne todellakin tulen uudestaan, vaikka hoodit ovat kaukana niistä missä yleensä liikun. Paikasta tuli itselleni kovin köpisfiboja, ja sitä kansainvälistä fiilistä mitä välillä kaipaa. Paikassa on pari pientä ruokahuonetta, toisessa iso communal tabel, johon eri porukat käyvät vieretysten istumaan, ja johon yksinkin on helppo mennä nauttimaan se ihana Pasteis de Nata ja kaffe.

BW-restaurantsin toinen omistaja, Matti Wikberg, kertoi meille ruokailun lomassa Levainin tarinaa, ja pääsommelier Jouni Olkkonen maistatti viinejä Levainin viinilistalta. Kyllä, viinilistalta! Levain ei ole siis vain leipomo vaan myös ravintola lounasannoksineen päiväsaikaan ja illallisannoksineen illalla. Listat ovat kohta päivittymässä, iltalista kehittyy ja sieltä tulee löytymään pienempiä jaettaviä annoksia, joka on tuttu konsepti BW:n muista ravintoloista. Viinejä löytyy niin laseittain kuin pulloittain. Jos vielä listalta löytyy Lambrusco-viini (tällä hetkellä vain pulloittain, kesällä oli myös laseittain) niin sitä kannattaa kokeilla. Itselleni tämä oli aivan uusi tuttavuus, kuohuava ja poreileva, sopivan kevyt mutta makua sisältävä punaviini sopi suuhuni ja maistuisi hyvin kesällä ja näin alkusyksyllä. Ei liian makea eikä kuulema yhtään sellainen, joka saattaa olla muistikuvissa Lambruscoista, näin kuulin ja uskon kyllä :D Toinen yllärisuosikkini juomista olikin olut, Stadin panimon American Red Ale, tämä ehdottomasti menee oman korvan taakse ja jatkoon.

Ja sitten itse iltaan. Alkuun nautimme raikkaat kurkku-gin-seljankukka cocktailit (kyllä, cocktailejakin saa Levainista!), ja maistoimme minimuodossa Levainin Egg sandwichin Ferin makkaralla tehtynä briossisämpylään, sekä grillatun kinkkujuusto-leivän, Monte Rosson. Egg sandwich oli näistä suosikkini, ja uskon että lihaton versio, jossa pinattia, on myös huippuhyvä ja se vielä on maistettava!

Seuraavat lankut pöytään! Levainin leikkele- ja juustotarjotin sekä mahtava leipä ja tapakset -lankku. Näistä riittää jaettavaksi ja maisteltavaksi. Huippuja ja herkullisia makuja löytyi tapas tahnoista, joilla kuorrutteli leivän jos toisenkin. Leipää oli kolmea erilaista ja lisksi vielä ihania ohuenohuita näkkäreitä. Niin ja leipää Levainissa leivotaan pitkin päivää, eli työpäivän päätteeksi on mahdollista saada vielä lämmin ja oikeasti tuore leipä kotiinviemisiksi.

Jälkkäriksi saimme palat vegaanista juustokakkua, joka on yksi suosittu tuote herkkutiskillä. Ja yllätyin super positiivisesti, sillä nyt oli yksi parhaimmista maistamistani juustokakuista! Juustokakut eivät ole lemppareitani, mutta tämä ei ollut liian makea, ja koostumus ja suutuntuma hyvä. Tiskiltä löytyy myös (ainakin) toinen makea jota suosittelen kaikkien maistavan, nimittäin Pasteis de Nata, portugalilainen yksinkertainen, ja vähän tylsännäköinen piiras. Mutta oioi, tämä on aivan huippuhyvä! Pasteis de Natasta on tullut Levainin yksi hittituotteista, ja en ihmettele.

Jos kelejä vielä tälle syksylle riittää niin Levain on ottanut kivasti haltuun edustansa. Kesällä afterviinit ja tapassetti, tai viikonloppuaamiainen tuossa olisi just parhautta, nyt ehkä se viltti on hyvä olla mukana. Nuo värikkäät ulkokalusteet ovat tuttuja omalta sisustushaavelistalta. Ja edellen on. :)

Pst! Uusimmassa Glorian Ruoka&Viini lehdessä on juttu Levainista ja sen leipureista.

Illan tarjosi Levain / BW-restaurants

Brunssia Helsingissä, IPI Kulmakuppila

Vihdoin tuli se lauantaipäivä eteen, kun kauan mielessä pyörinyt IPIn brunssipöytä ja Kallion kirppistely- ja putiikkikierros pääsi toteutuksen asteelle. Kävelykierroksella muuten löytyi mahtava pieni Avikaisten leipomo, jonka ruisleipäkissat hymyilivät ikkunassa. Tuonne nostalgialeipomoon täytyy ehdottomasti tehdä oma visiittinsä kunhan vain sattuisi olemaan sopivasti auki! Onko jollekkin tuttu paikka?

Mutta siis brunssiin. IPI Kulmakuppila on todella suosittu brunssipaikka, jonne pöytävarauksia ei oteta, ja noutopöytä brunssia on tarjolla vain lauantaisin. Siksi isolla porukalla tänne meneminen on vähän riskaabelia ja pöytää saattaa joutua odottamaan helposti vartin tai reilunkin. Parille hengelle pöytä vapautui onneksi viidessä minuutissa, alkoi nimittä kuola jo tippumaan takinkauluksille katsellessa värikkään brunssipöydän herkkuja. Arkisin IPIstä saa pienempää aamiaista ja soppa- ja salaattilounasta ja tiskiltä kakkupaloja ja muita herkkuja.

Jos IPI ei ole vielä sinulle tuttu, pienenä valaistuksena voit lukaista täältä IPIn syntytarinan. Ipin miljöö on vaalea, raikas, valoisa ja modernisti sisustettu, sekä lämminhenkinen palvelultaan. IPIssä työskentelee kehitysvammaisia tarjoilu- ja kahvilatöissä, joka on isommankin peukun arvoista toimintaa.

Brunssivalikoima on laaja ja lähentelee jo huimasti enemmän lounasta kuin aamiaista. Noin 22 euron hintaan on vastinetta hyvin. Perinteisestä aamiaisesta muistutti oikeastaan vain spelttipuuro ja smoothie itsesään, muuten kasvisvoittoisat salaattikuhlot valtasivat notkuvan noutopöydän. Brunssi alkaa klo 11, ja yhtään aikasemmin ei sopisi ainakaan itselleni näin ruokaisa herätys. Lämpimänä tarjottiin tomaattista kanapataa, paahdettuja perunoita ja helmijyväkuskusta. Karpalomehu, kahvi ja tee kuuluivat myös brunssin hintaan.

Jälkkäripöydästä piti tietysti kokeilla vielä kaikkea, vaikka ähkyn partaallahan sitä jo oltiin. Ensin on hyvä yritää huijata itseään raikkalla hedelmillä, mutta marjapiirakka, itse tehdyt kaurakeksit ja yltiösöposti espressokuppeihin annosteltu vispipuuro oli vielä maistettava. Onkin hyvä tulla IPIin kiireettömälle brunssille ja nauttia rauhassa lauantaipäivästä. Kuitenkin pöytiin jonottajia oli miltei koko brunssilun ajan kärkkymässä pöytiä, joten ylenpalttista hengailua ja someräpläilyä en itse kehtaisi harrastaa.

IPI:n Brunssi oli sellainen jonka mielellään toistaisi vielä uudemman kerran. Laatu ja määrä oli hyvää ja runsasta. Namskis!

Kahvila Blossom - harmaana lauantaiaamuna

Stadin brunssailupaikoista kuumin ja hotein taitaan nyt olla Punavuoren Kuuma, sinne minäkin yritin, mutta ovella päätin kääntyä ympäri. Sillä tupaten täynnä oleva kahvila ei houkutellut, vaan kaipasin enemmän omaa rauhallista aamupäivähetkeä. Onneksi muistin Kahvila Blossomin jonne olinkin jo pitkään halunnut kokeilemaan kauniita smoothiekulhoja. Pehmeä jazzahtava musiikki soi taustalla tässä Agricolan kirkon yhteydessä toimivassa (mutta siis erillisenä kirkosta) kaffilassa, ja päivän ensimmäisenä asiakkaana sain valita lokoisen sohvan, parhaimmat matka- ja sisustuslehdet ja fiilistellä rauhassa ah niin harmaata aamua.








Kahvila Blossomissa oli aamiaissettiä tai erikseen ostettavia aamiaisjuttuja tarjolla. Suurin osa näytti olevan vegeilijälle passaavaa ja terveelliseltä tuntuvaa, mitään bacon'neggsejä ei siis ole tarjolla. Tuorepuuroa, avocadoleipää ja juurikin smoothiekulhoja ja raakakakkuja. Simppelisti muutamat tarjottavat jotka täyttävät juuri sopivasti pienen nälän, ei varmasti tarvitse pelätä ähkyä. Kahvi valmistettiin niin että kuulin kun omat pavut jauhettiin varta vasten omaa kupillistani varten. Kahvit tulevat eri pienpaahtimoilta, aina vaihdellen mistä milloinkin. Hyvä, sopivan raikas eikä niin makea smoothiebowl oli puolukkapohjainen, ja nätisti koristeltu niinkuin smoothiebowl pitääkin, kookoslastuja, tyrniä, cacaonibsejä ja mulperimarjoja.  Ainakin tuona aamuna oli kahvissa paljon tilaa, ja isoille sohvaryhmille mahtusi suurempikin kaveriporukka brunssailemaan. Minulle tämä toimi just näin.

Cafe Postresin aamiainen, Porvoo

Onko kesäretki Porvooseen vielä tekemättä (kuuluu joka kesään, eikö niin)? Jos yhtään porvooretken suunnittelua auttaa, niin vinkkaan suuntaamaan paikalle jo aikaisin aamusta. Saat nauttia hiljaisista kaduista ja sitten suuntaat mahtavan herkulliselle  ja laadukkaalle buffa-aamiaiselle Cafe Postresiin, aivan Porvoon vanhan kaupungin ytimeen!

Paikka on hottistrendien mukaan sisustettu: kuparia, marmoria, nahkaa, huonekuusia ja viherkasveja...astioina Raaka Rå:n erilaisia savikuppeja ja lautasia. Kahvilassa on ihana rauhainen tunnelma, kunhan ajoittaa aamiaishetkensä oikein. Ihastuttava, laadukas ja kaunis noutopöytä pitää sisällään juuri ne tarvittavat tuotteet, pakko oli hakea vielä uusintakierros näitä herkkuja. Visiittikerralla pöydässä oli mm. Postresin hapanjuuri- ja saaristolaisleipää, lohi- ja avocadotahnaa, kanamunia, kinkkua, tuoremozzarellaa, jugurttia, mastikkahilloa, granolaa, mansikkavispipuuroa, sitrushedelmiä, jälkkäri mud cake-paloilla suut makiaks. Ja ihana juttu että granola ja mud cake olivat kerrankin ilman pähkinöitä ja manteleita! :) Normaali kaffe kuului hintaan, joka oli kyllä varsin kohtuullinen, 14,50! Eihän tätä voi kuin suositella. Nappaa lopuksi matkaan Postresin gelato, oi mitä jätskiä!

Taidekahvilla: Farang & Taidehalli

Kevään aikana olen piipahtanut tavallista useammin museoihin. Sain museokortin jo vuosi sitten lahjaksi ja kortti todellakin on ollut ahkerasti käytössä, ja innostanut entistä useammin tarttumaan museon ovenkahvaan. Museokäyntiin kuuluu oleellisesti tietenkin taidesumpit, ja tässä vinkki, ehkäpä hieman salainenkin, sillä tätä ei helposti tajua kahvilaksi. Kyseessä on ravintola Farang, joka siis on Taidehallin museokahvila aina museon ollessa auki.

Taidehalli esittelee nykytaidetta melko vilkkaasti vaihtuvissa näyttelyissään. Pitää olla siis kärppänä suunnittelemassa vierailua jos huomaa kiinnostavan näyttelyn. Nyt menossa on paljon mainostettu Tom of Finland, joka on vielä elokuun alkuun asti nähtävillä. Taidehalli itsessään on mukavan kokoinen ja kompakti taide-elämys, ähkyä tuskin tulee, ja siksi onkin hyvä vielä jatkaa fiilistelyä Farangissa, kahvikupposella. Kahvi ja pieni kakkupala ei kylläkään ole mistään halvimmasta päästä, vaikka pienen alen saa museolipulla. Vitriinistä voi valita erilaisista kakkupaloista tai suolaisista mieluisen (käyntikerralla oli miltei kaikissa pähkinää tai matelia, mur!) joka tuodaan kahvin kanssa pöytään. Sisustus ja rauhallinen taustamusiikki saa plussaa. Lounas olisi kiva testata joskus!

Yhdestä kivasta kahvilasta olenkin jo kirjoittanut. Nimittäin Lehtisaaressa sijatseva Maja on ihastuttava paikka pienen kävelyetäisyyden päästä Didrichsenin museolta. Pieni reippailu ehdottomasti kannattaa Lehtisaaren ostarille hyvän kaffen perässä!

Mood Coffee Roastery -kahvila, Helsinki

Tämä viikonloppu on ollut kaffihifistelijöiden viikonloppu. Kaapelitehtaalla on kahvifestarit, jonne kehoitan suuntaamaan vielä tänään jos yhtikäs meno kahvin ympärillä kiinnostaa. Itse kävin paikan päällä perjantaina ja tykästyin kovin messuilmeeseen ja esillepanoon, joka siis ei ollut yhtään messumainen. Hämyinen tunnelma ja visuaalinen yleisilme oli monimuotoinen, värikäs ja kahvityyppien aidosti innostuneen fiiliksen pystyi aistimaan. Sinne siis ehtii vielä tänään.

Lisää kahvivinkkiä! Yhtenä päivänä lähdin vartavasten suunnistamaan kohti Ullanlinnaa, sillä kahvihammasta kolotti. Ratikalla olisi päässyt ihan oven eteen, mutta kävellen näkee aina enemmän. Kohteena oli siis MOOD -kahvila josta olin kuullut hehkutuksia. Ja olihan se, varsinkin interiöörinsä takia, ja kyllä kahvi ja tilpehööritkin maistuivat, joten suosittelen etsimään tämän pienen kahvilan ja piipahtamaan sisälle jos Ullanlinnassa liikut!

Sisään astuessaan MOOD Coffee Roasteryyn voi hyvin kuvitella tulleensa johonkin muuhun maahan ja kaupunkiin, something like London. Pehmeän harmaa värimaailma ja tosi pelkistetty sisustus aiheuttaa itselleni ihastuksen huokailuja. Tarjottavat ovat myös aika pelkistettyjä, mutta sitäkin parempia ja laadukkaampia. Vitriinissä oli paria suolaista täytettyä leipää (tulevat kuulemma Mille Mozzarellesta Punavuoren suunnalta) ja croissanttia. Croissantti oli muuten aivan täydellinen, rapsakka ja lehtevä, pehmoinen ja just oikean rasvainen :)

Ystävälliselle baristalle annoin vapaat kädet valmistaa kupposen ja sain eteeni pehmeän flat whiten, vähän kuin mini laten. (3,50 eukkaa) Flat white on baristan mukaan hittijuoma nyt Lontoossa. Tykkäsin.

Kahvilalla on oma paahtimo ja papuja saa ostettua mukaan päheissä peilikiiltävissä pusseissa. Ikkunalaudalla istuskellessa on helppo uppotua omiin ajatuksiin, ja vielä kun sattui aika jolloin sai olla ihan yksinään koko kahvilassa. And my mood was better for a tiny while...

Muilla mailla: Ahvenanmaan ravintoloita ja kahviloita

Olimme elokuun alussa reissussa Ahvenanmaalla, ja tässä vielä ruokatärppejä saarelta. Ahvenanmaa hiljenee näin syksyllä, joten kannattaa tarkistaa kahviloiden ja ravintoloiden aukioloajat turistisesongin ulkopuolella. Moni pikkupaikka sulkee talveksi, mutta voi vielä hyvinkin olla auki sadonkorjuu-viikonloppuna, eli Skördefestien aikaan 18-19.9.  Varmasti aika mukava ja tapahtumarikas viikonloppu, tekispä mieli lähteä katsomaan. Mutta tässä ruokavinkkejä ensikesääkin varten. Ahvenanmaa on kyllä hieno lomakohde, suosittelemme! Ensimmäisen postauksen Ahvenanmaasta pääset lukemaan tästä.

Idyllisiä kahviloita:

Maarianhaminan pienestä keskustasta löytyy parikin kivan näköistä, vanhassa puutalossa sijaitsevaa kahvilaa. Me kävimme Bagarstugan Cafe & Vinissä, joka sijaitsee aivan Maarianhaminan ytimessä. Bagarstugan on tunnelmallinen kakkukahvila, vitriinissä notkui toinen toistaan herkullisemman näköisiä kakkuja. Koska meillä oli "suuri" Ålands pannkaka - vetailu/testi menossa, maistoimme myös täällä tuota nimikko pannaria. Pannari oli ihan jees, mutta kannattaa ehdottomasti maistaa myös kakkuja.

Stickstugan, Maarianhaminasta noin 10km etelään on sopiva pyöräretken kohde jos majapaikka on juuri Maarianhaminassa. Pyöräillä tosin pitää autotien reunassa, mutta tie ei ole vilkas ja maisemat nätit. Stuganilla myydään nimensä mukaan kaikkea neulottua, sukkaa, paitaa ja pipoa, sekä  kahvilan puolella kakkuja ja baakelsseja. Leivoskahvit nautittiin pihamaalla. Kladdkaka-pohja ja vadelmamousse, ja toisessessa After Eight-mousse. Nämä olivat törkyhyviä! Herkku, joka taltuttaa makeanhimon hetkeksi. Mmm-m!

Getan kunnassa, vanhassa kyläkoulussa on ihastuttava Pettas luomuleipomo ja kahvila. Kaffet nautitaan puutarhassa, ja täällä söimme ehdottomasti parhaimman makuisen pannkakan. Pannari oli tehty piirakkamuotoon ja oli maukas ja mehevä ja tarjottiin lämpimänä jäätelöpallon ja vadelmakastikkeen kanssa. Pettaksesta voi suolaisten ja makeiden piirakoiden lisäksi ostaa luomuleipää kotiin vietäväksi, sekä käsityötuotteita oli myös myytävänä. Getaberget on aika must nähtävyys Ahvenanmaata kierrettäessä, mutta ihaile vain maisemia ja jätä pannarikahvit (kylmä littana pala, not good) täällä välistä ja jatka matkaa vielä hiukan eteenpäin Finnöseen ja Pettakseen. Et pety!

Marskogens lamm - on lammastila Ahvenanmaan maaseudun keskellä, Svartsmarassa, jossa toimii pieni ulko-kesäkaffela, pieni kästityöpuoti ja lihapuoti samassa.  Jos on hyvä tuuri niin lampaita pääsee taputtelemaan, sillä aitaukset ovat ihan kahvila rakennuksen vieressä. Suklaakakku saa peukkua. Idyllinen paikka tämäkin.

Ravintoloita Ahvenanmaalla:

Smakbyn on varmasti Ahvenamaan kuuluisin ravintola. Ravintolaa luotsaa Strömsöstä tuttu julkkiskokki Michael Björklund. Smakbyn sijaitsee lähellä Kastelholman linnaa. Ravintola on sisältä kuin moderni korkeakattoinen latorakennus. Modernilta navetalta hieman näyttää myös ulkoapäin. Hyvin kuitenkin ihmisiä oli illastamassa suuressa salissa, joten paikka ei tuntunut niin kolkolta vaikka suuri olikin. Söimme alkuun kalatartarin, joka oli mieletön herkku! Pääruoaksi otimme, myös superhyvän, lammas annoksen, Ahvenanmaalla kun ollaan. Jälkkäri-brylee oli sitä mitä pitikin ja vadelmasorbee oli aidon maukas, joten annamme peukkua ravintolalle. Vaikka sellainen mysigt-tunnelma uupui niin ruoka pelasi. Smakbyssä toimii myös oma tislaamo, ja Smakbyn puodista voi ostaa paikallisia ruokatuotteita.

Stallhagenin panimolla kävimme lounaalla ja tietysti myös maistelimme paikalliset tuopposet. Hanasta valutetulla pienellä oli hintaa jotakin 6-7 euroa ja hyvä ja raikas lounas 10 euroa. Pienestä puodista sai ostettua tuliaisoluet matkaan.

Maarianhaminassa päädyimme illastamaan ÅSS:lle eli Ahvenanmaan purjehdusseuran paviljonkiin. Mikäs siinä iltaauringossa syödä terassilla ja samalla seurata purjehtijoiden touhuja. Ruoka oli oikein hyvää. Ahvenannos ja ylikypsäpossu katosivat lautasiltamme. Ja ikinä näin hyvää tankoparsaa ei ole tullut syötyä, ja kas Ahvenanmaalta se olikin kotoisin.

Kööpenhaminassa aamiaisella, 3 tärppiä

Taannoisella Köpiksen matkalla otimme hotellin keskustan ja Nørrebron välimaastosta, sillä halusimme keskustapyörimisen lisäksi tutkailla tuota ennestään tuntematonta ja nyt niin hip Nørrebron kaupunginosaa. Ja kyllähän sieltä suunnalta kivoja pikkuputiikkeja ja rafloja löytyykin, mukavia katuja käveltäväksi ja kaunis suuri kirkkomaa josta H.C. Andersenin hautakivikin tuli bongattua. Tässä pari oivaa aamisvinkkiä tuolta Nørrebron suunnalta.

Olisipa oman kotimatkan varrella leipomo kuin Nordisk Brødhus, saisi meistä vakkariasiakkaat heti! Nordisk Brødhus sijaitsee siis Nørrebrossa, Tivolilta kävelymatkaa tulee noin 3 kilometriä. Lähempää vähemmän :) Saavuimme siinä ennen puoli kymppiä leipomolle ja saimme tokaviimeisen pöydän rujosta, mitä ilmeisimmin tarkoituksella ja harkitusti "rahat loppuivat ennenkuin ehdimme aloittaa remontin" näyttävältä pienestä kahvisalista. Iso ja päheä leipäuuni oli sijoitettu paraatipaikalle keskelle leipomoa, ja koko ajan sinne tyrkättiin taikinaa ja upeat tuoksut vaeltelivat nenänpäähän. Moni oli tullut leipomoon pitkälle aamiaiselle kaverin kanssa, osa näpytteli Macbookejansa hopeisissa tennareissa tai turkisliivi ja pipo päässä. Semmoset on siis nyt kuuminta hottia. Ovi kävi tiuhaan ja asiakkita kävi kurkimassa vapaata pöytää tai tyytyivät ottamaan leipomuksia mukaansa. Me tilasimme aamiaislautasen ja myslijugurttiannoksen sekä kaffet. Latte oli ihan maailman parasta pehmeänä ja kermaisena. Leivät ja leipomukset maukkaita ja granola herkullista. Sopivan kokoinen aamiaislautanen mehulla maksoi noin 14 euroa ja myslijugurttiannos noin 6 euroa. Iltaisin paikka muuttu ravintolaksi ja tarjoaa simppeliä kotiruokaa.

Lähempänä Köpiksen keskustaa sijaitsee Cafe Lillebror. Lillebror on ollut auki vasta alle puoli vuotta, mutta pieni kaffila oli lauantai-aamuna hetkessä täynnä nälkäisiä aamuvirkkuja. Lillebror on samojen jamppojen kuin ravintola Bror, jossa kävimme mainiolla illallisella toisena iltana, tästä lisää siis myöhemmin. Lillebror on myös auki koko päivän ja iltaisin sieltä saa pientä simppeliä syötävää viinlilasillisen seuraksi. Veljekset sijaitsevat samalla kadulla, ja siinä välissä olikin veikeästi hotellimme (Joka muuten oli Hotelli SP34, ihan ok hotelli, jolta kuitenkin odotimme hiukan enemmän. Meille sattui kiva ullakkohuone, tosin kylppäri oli nuhjuinen ja kulunut, vastoin kuin muu sisustus...).

Cafe Lillebrorista saa tilata ja myös ostaa mukaan erilaisia leipiä täytteillä, pullia ja muuta makeaa, myslijugurttia, ja olipa listalla myös viskipuuroa. Naapuripöytä tilasikin puurot, jotka pöydässä sytytettiin sytkärillä palamaan... Viskin makua emme kuitenkaan kaivanneet aamutuimaan joten jäi meiltä tämä jännyys kokematta, jälkikäteen mietiyttynä olisihan sitä tietenkin pitänyt testata, viskipuuroa, camoon! Sen sijaan starttasimme aamun munakokkelileivillä ja pekonisämpylällä sekä cappucinoilla. Näistä sai energiaa myöhäiseen lounaaseen asti joka nautittiin läheisillä Trovehallerneilla, eli siis ruokahalleilla. Ruokahallit kannattaa laittaa köpisnähtävyyksien listalle. Herkkuja notkuvat tiskit, lihat, juustot, leivonnaiset, smörrebrödit, sekä tuoreet kalat ja merenelävät saavat kuolan valumaan suupilestä. Halleilla voi siis nauttia vaikkapa nopsan lounaan tai perinteisesti ostaa mukaan.

Yksi nyt kovin trendikäs ruoka on myös nostettava tähän postaukseen. Nimittäin puuro ja Köpiksen oma puuroravintola Grød, joita on jo itseasiassa kolme. Alkuperäinen pikkuinen Grød on pelkästään puuroja tarjoava ravintola Nørrebrossa. Puuroja saa niin aamulla, lounasaikaan kuin illalla ja menusta löytyy muutakin kuin perinteistä kaurapuuroa voisilmällä. Lounaaksi voi nauttia esimerkiksi risottoa ja muita riisipohjaisia puuroja ruokaisilla täytteillä kuten kanalla ja vihanneksilla. On maissipuuroa, linssipuuroa, spelttipuuroa ja hiutaleita voi ostaa myös mukaan. Annoskoko on reilu ja nälkä lähtee helposti. Istumapaikat laajenevat kadulle kunhan kevät koittaa taas. Samalla pikkukadulla Grødin kanssa sijaitsee hirmu monta muutakin foodielle sopivaa kohdetta: Esimerkiksi huippuravintolat Relae ja Manfreds & Vin, Meyers Bageri -leipomo, Karamelleriet -pieni karkkipuoti/tehdas, ja nurkan takaa saa myös paikallista olutta Mikkeller&friends - baarista. Lisäksi kadulla on pieniä käsityöläis- ja designpuoteja joihin kannattaa piipahtaa tekemään kivoja löytöjä. Sen voimme tämän käynnin jälkeen todeta, että hyvä ruoka ei kyllä lopu Köpiksestä, aina nurkan takaa löytyy lisää!