torstai 27. joulukuuta 2012

Paketista paljastunutta: Ruokakirja

Tatta daa! Tällainen tuli meidän ruokakirjasta! Kirjan kooksi valittiin 18x18cm ja paperiksi kiilto- ja mattapaperin välimalli. Jii tykästyi kiiltopaperiin (kuvat näyttävät paremmilta), Papu taas nyt valmiin teoksen nähtyään olisi valinnut kirjaan mattasivut. Kannet ovat suora tuloste kovalle pinnalle, joten kirjassa ei ole rasittavia kansiläppiä. Kansikuvaa emme osanneet päättää, joten kansi jäi nyt ehkä vähän tylsästi valkoiseksi. Kaiken kaikkiaan kirjan laatu on todella hyvä, teksti ja kuvat toistuvat hienosti. Kirjaan tulee automaagisesti pari Blurbin pientä logoa, joista pääsee eroon maksamalla hitusen extraa, emme maksaneet koska ne eivät häiritse yhtään... ehkä jopa toimii pienenä virikkeenä jotta joku lahjan saaja pistää oman kirjan pystyyn.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Tunnelmallista Joulua!

Tällä hetkellä Jii käyttää kamerana Nikonin syystalvella julkaistua D600:aa. Kamera on ollut siis pari kuukautta hyppysissä ja pitihän sitä videotoimintoakin päästä viimein kokeilemaan.

Nauttikaahan Joulusta ja mussuttakaa paljon herkkuja!


perjantai 21. joulukuuta 2012

Pipariksi meni sitten tämäkin...



Joku vähän innostui tulevasta reissusta... Tammikuun lopussa kutsuu Lontoo, ja uijui mitä jännää siellä tapahtuukaan :)

torstai 20. joulukuuta 2012

Tehtiin ite: Ruokakirja

Jii oli saanut jostain 50 dollarin alennuskupongin Blurb -tee-se-itse kuvakirjakauppaan. Päätimme siis hyödyntää ison alen ja tehdä kirjan. Matkoista olemme aikoneet tehdä kuvakirjaa jos toistakin, mutta kirjan teko on aina on jäänyt ajatustasolle. Nyt joulun lähestyessä ajattelimme muistaa itseämme ja ehkä jotakuta läheistä ruokakirjalla. Kirjan sivuille kokosimme vuodenaikojen mukaan yhteensä 20 reseptiä kuvineen kuluneen vuoden kokkailuista. Tätä emme olisi ikinä saaneet aikaiseksi jollemme olisi innostuneet pitämään tätä Hernari -blogia :)

Olemme itse kovin tyytyväisiä ruudulla nähtynä kirjaan ja kuviin. Blurbin omaa ohjelmaa oli helppoa käyttää ja se oli vieläpä yllättävän monipuolinen. Blurbissa voi myös, jos on käsi tietokoneiden kanssa, tehdä helpolla websivustolla kirjoja. Sitten taas jos on superpro tietsikkataituri, tukee Blurb myös Adobe InDesign templaatteja.




Toimitus saapui ovelle viikossa. Mutta paketithan kuuluu avata vasta aattona, joten malttakaahan siihen asti. ;)

maanantai 17. joulukuuta 2012

Grotesk 8.12.12

Huolestuttavaa, kävimme jo toisen kerran vuoden aikana Groteskissa :D Tällä kertaa pöytä oli varattuna tekosyynä pikkujoulut veljen & Co:n kanssa. Me herneet nautimme ensin cavalasilliset Groteskin coolissa baarissa ja odottelimme loppuporukkaa saapuvaksi. Tuo baari on oikeasti yksi näteimmistä jos baaria nätiksi kehtaa kutsua. Katse kannattaa kohdistaa kattoon. Ehdoton talvipaikka.


Ruokapuoli on Groteskissa muuttunut lihaisampaan suuntaan. Uuden menun lisäksi sen huomasi ravintolasaliin tuodusta valtavasta lasikaapista, jossa roikkui muutamat ruhot ja kylkipalat. Onneksi ei tarvinnut istua lihat näkökentässä. Lihakaapin tietty olisi voinut sijoittaa jonnekkin takasalin puolelle tai vaikka ihan kellariin. Salin siistiin sisustukseen ei oikein moinen lihateurastamo-fiilis mätsää...

Tällä kertaa pöytäseurueessa nautittiin naisvoimin päivän kalaa ja äijämäisesti punaista lihaa. Kalana oli kuha. Hyvä oli, kalan alta löytyi perunapyrettä ja kukkakaalia. Ilman lisuketta olisi tämän annoksen mainioisti syönyt, mutta tuotapa ei tajunnut kysyä. Lisukevaihtoehtoina oli mm. perinteistä ranskalais-ketsuppimeininkiä ja vihersalaattia, mutta meidän pöydässä päädyttiin jakamaan lisukekulhot joista löytyi haricot papuja ja parmankinkkua sekä kippo grillattua parsakaalia ja parmesaanijuustoa.


Miesväki päätyi härän entrecôtehen ja supisuomalaiseen marmorifileeseen. Molemmat lihat olivat täydellisiä kypsyydeltään, ja maultaan ja rakenteeltaankin erittäin hyviä. Lihaa tosiaankin riitti myös miesmäisempään nälkään, onneksi jätettiin alkuruoka pois tällä kertaa. :)


Juomana tällä kertaa oli 2009 vuoden Russiz Superiore Collio Cabernet Franc -punaviini, joka oli kaikkien mieleen. Muiden seuralaisten onneksi neiti Papukin on alkanut tykkäämään punaviineistä. :)


Jälkkäreinä nautittiin Crema Catalanaa ja suolakaramellijäätelöä. Kyseessähän on siis Crème Brûléen sukulainen, paahtovanukasserkku espanjasta. Vanukas itsessään karamellikuoren ja jäätelön kera oli todella hyvä, mutta jätskin kyljessä olleet tuoreet greippisiivut olisi voinut jättää pois, ne vain vesittivät hienon jälkkärin.


Grotesk tarjosi taas hyvät ja laadukkaat pöperöt ja pöytäseureemme oli oikein tyytyväinen.

Tähdet: 4

perjantai 14. joulukuuta 2012

Tehtiin ite: Saaristolaisleipä

Saaristolaisleipä kuuluu niin jouluun kuin juhannukseen. Ja on aina yhtä hyvää, olkoon sitten kaamos tai yötön yö. Voin ja graavikalan kanssa parasta.

Tämä ohje napattiin suoraan Glorian ruoka & viinistä, ja onnistui paremmin kuin hyvin.


2 leipää

1 l piimää
75g hiivaa
3 dl siirappia
3 dl olutmaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
10 dl vehnäjauhoja
2 rkl voita vuokien voiteluun

Siirappivesi:
1 ½ dl vettä
½ dl siirappia

Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi kattilassa tai kulhossa mikrossa. Murenna hiiva joukkoon ja sekoita hyvin. Lisää siirappi, olutmaltaat, vehnäleseet, ruisjauhot, suola ja vehnäjauhot puuhaarukalla sekoittaen. Taikinaa ei vaivata. Voitele kaksi kahden litran leipävuokaa voilla ja jaa taikina vuokiin. Anna kohota leivinliinalla peitettynä 1,5 tuntia.

Paista leipiä 175 asteessa uunin keskitasolla noin 2 tuntia. Kun leivät ovat kypsyneet 1,5 tuntia, valele ne siirappivedellä ja jatka paistamista 15minuuttia, valele leivät sitten vielä toisen kerran ja jatka paistamista 15 minuuttia. Ihan koko siirappivesimäärää ei tässä keittiössä imeytetty leipiin. Anna leipien jäähtyä vuoissaan. Säilytä jääkaapissa ja herkuttele parin päivän päästä.

maanantai 10. joulukuuta 2012

Ravintola Torni 30.11.12

Oli SE pikkujouluperjantai, lunta parikytsenttiä, tuulta parikytmetriä ja pikkujoulukansaa parikyt potenssiin parikyt pörräämässä Helsingin keskustassa. Ilman pöytävarausta liikkeelle lähteminen oli aika riskaabelia, mutta pieni 2-hengen pöytä Ravintola Tornista onnistui, kiitos ystävällisen henkilökunnan. Neiti ja ystävätär viettivät omaa superriehakasta pikkujoulua maistellen Tornin makuja ja katsellen lumituiskua Ateljee-baarin ikkunoista.


Ravintola Torni sijaitsee aivan Helsingin ytimessä, Sokos Hotel Tornin yhteydessä. Rakennus on tyyliltään funkkista, harmi tosin, että ravintolasali ei oiken hengi samaa hönkäystä, kuinka kivan tuosta voisi saadakkaan hieman suuremmalla kunniotuksella funkkista kohtaan. Mustaa nahkaa ja kromia...

Mutta nälkähän tässä jo tulee, joten itse murkinaan. Menimme suoraan pääruokaan. Otimme kummatkin ylikypsää härnäkylkeä -annoksen. Liha oli mureaa ja pehmeää, hieman suolaa olisi kaivannut. Lihan lisäksi lautaselta löytyi kasviksia ja pieni perunapyre töräys. Pyrettä olisi mielellään syönyt enemmänkin kuin ruokalusikallisen, varsinkin kun lihaa oli reilusti. Kasvikset ja hillosipulit maistuivat. Viinilistalta punaista, nyt jo unohtunutta, mutta oikein helppoa ja pehmeää Valpolicellaa.


Jälkkäriksi valikoitui kanelibaba, nimi kuulosti vaihtoehdoista hauskimmalta. Baban lisäksi annoksessa oli myös aprikoosisorbettia ja vaniljalla maustettua cremefraichea. Näitä kyllä tarvittiin leivoksen kostukkeeksi. Annos oli värikäs ja todella nätisti aseteltu lautaselle, melkein illan beauty queen ;)



Ravintola Torni on perusvarma ja laadukas mutta persoonaton. Ruoka on hyvää ja taidokasta, mutta sitä toivoisi jotain wowia, neiti ainakin sisustaisi paikasta sellaisen, että funkkis näkyisi ja kuuluisi, silloin jopa sama ruoka voisi maistua ihan uudelta.

Tähdet: 3

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Ravintola Suola 4.12.12

Kävimme eilen Ravintola Suolassa maistamassa sen uusitun ruokalistan New York vaikutteisia herkkuja. Suola sijoittuu Helsingin kartalla Annankadun ja Iso Roban kulman tietämille, Punavuoreen. Suolan tiloissa on ennen toiminut Lostari, se tieto varmasti auttaa hahmottamaan sijaintia :). Suolaa voisi kuvailla baariksi + mutkattomaksi ravintolaksi. Tänne on varmasti helppo poiketa kun huikoo ja pikkasen janottaa, kun kaipaa lasia viiniä ja vähän voisi jotain myös mutustaa. Salissa oli kiva ja siisti tunnelma. Ikkunateippaukset muistuttivat New Yorkin kaduista.


Ravintoloitsija Tio Tikka kertoi meille ja muille makusteluvieraille uudesta menuusta kera mojovien maistiaisten. Ruokalista painottuu nyt liha- ja vegepulliin New Yorkin spiritillä. Lihapullabaari -idea saa meiltä kyllä peukkua ja sopinee hyvin paikan konseptiin. Pullia tarjoillaan focaccia leivän välissä, yhden pullan versio on nimeltään Slideri ja kolmen pullan kerrosvoikkua kutsutaan Heroksi. Saimme maistaa listan jokaista Slideriä ja U.S.A-Heron miniversion. Suosikkimme olivat Tokyo-Slideri, joka sisälsi lohta, vesikrassikreemiä, purjoa, sokerihernettä ja soijavinegretteä ja U.S.A-Hero, joka koostui revitystä porsaankyljestä, talon coleslawista ja aiolista. Lohi oli mukavan raikas, ja porsaankylki mehukas ja maukas. Kasvisversioista punajuuritäytteinen slideri oli myös jees. Lihaisammat sliderit, kuten Classic sekä ankanmaksa, olivat mielestämme liian tiiviitä ja kuivia, varsinkin kun leipäkin oli paksua ja tuhtia. Ehdottomasti enemmän soosia ja härpäkkeitä  niiden väliin tai vaikka joku kiva dippiastia kylkeen.


Suolassa on tarjolla näiden Slidereiden ja Herojen lisäksi lihapullapääruokia, mutta skippasimme pääruoat, kaikkea ei vain jaksa maistaa... Muuten, iloinen huomio kaikille kasvisihmisille, taisiko olla neljä vegeannosta kaikenkaikkiaan valittavana listalta. Ruokien ohella saimme maistaa muutamaa Suolan (/ravintolaperheen) maahatuomista viineistä, kelpasivat hyvin meidän makuun jokainen. Mutta lihapullahamppareiden kylkeen kannattaa mielestämme valita olut.

Jälkkärinä oli suklaapallo tikussa. Tämä oli aivan loistava ja yyberihyvä nami! Pallossa oli tumma ohut suklaakuorrute, päällä pieniä keksimuruja ja suolaa (tai suolaisia keksimuruja :) ), sisällä paahdettua valkosuklaata moussemaisena olemuksena. Pehmeä pallo pysyi ihmeen hyvin tikussa, joten koostumuksessakin oli onnistuttu. Suklaapallo ei myöskään ollut lainkaan niin makea kuin valkosuklaa yleensä on. Tämä on erittäin kokeilemisen arvoinen herkku! 3e hinta kappaleelta käy kyllä kalliksi, koska näitä on pakko saada toinen ja ehkä vielä kolmaskin... :)


Kiitokset Suolalle ja Tiolle maistatuksesta, eiköhän jokin ilta meitä nähdä Suolassa, suklaatikkukin kun jäi hampaankoloon :)

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Salutorget 29.11.12

Ravintola Salutorget tarjosi varman Chef's Menun pienelle pikkujoulupoppoolle. Ravintola sijaitsee aivan Kauppatorin laidalla, Pohjoiseplanadilla. Salutorgetin paikalla on ennen toiminut Helsingin rahatoimisto. Vessoihin kuljettiinkin vanhan ja jyhkeän pankkiholvin oven kautta, ja ainakin naisten puoli oli aika pähee. Rakennus on suojeltu, joten mitään pysyvää muutosta ei salin pintoihin ole saanut tehdä. Sali on arvokkaan näköinen. Huomiota herättävin juttu oli suuret lasiseinäkkeet, joita oli kiinitetty kivipyväiden väliin, jakamaan salista tilat henkilökunnalle. Lasiseiniin oli printattuna kirkkaanvihreää puulehvästöä, hieman outo, ympäristöönsä kuulumaton elementti. Toisessa päästä ravintolaa löytyy kiva baari muhkeine sohvineen. Päivisin auki oleva kahvilasali näytti myöskin pistäytymisen arvoiselta.

Aluksi nautittiin glögiä, perinteisesti kuumana Tsaikka-laseista, sekä kuohuviiniglögin muodossa. Kuohuviinin ja glögin kaataminen samaan lasiin olikin uusi juttu. Tätä voisi hyvin tarjota myös omille pikkujouluvieraille alkumaljana!


Chef's Menun alkuruokavaihtoehtoina oli hummerikeittoa tai graavisiikaa ja maa-artisokkapyrettä. Päätimme jättää iloisesti akvaariossaan polskuttelevat hummerit rauhaan ja valitsimme siian. Ja olipa hyvä valinta. Tämä annos oli herkku ja siksi aivan liian pieni. Raikas ja puhdas.

Pääruokana pöydässämme nautittiin ankkaa ja nieriää. Ankka ei kuulemma ollut huippu, suola puuttui. Nieriä oli himpun kuiva. Lisukkeet hyvät ja perinteiset. Neidin riesling, Riesling Reserve, Dopff au Moulin, oli varmaankin kaadettu aikaa sitten avatusta pullosta, happokkuus oli niin haihtunut.


Jälkkärinä mustaherukka creme bryleetä, maistui, mutta pöytäseurueessa oltiin sitä mieltä, että se perinteinen brylee voittaa kuus nolla.

Kuvat ovat tällä kertaa tätä laatua, kamera-arsenaali kun ei mahtunut hippalaukkuun :)

Tähdet: 3 ½