Kaupallisessa yhteistyössä Nespresso
Olen kahvinjuojana vielä vähän jäljessä suomalaisesta kahvikulttuurista, ainakin määrässä, minulle yksi kuppi päivässä riittää ja ilmankin pärjäisi. Kahviin totuttelu alkoi niistä kahvilaketjujen jättilateista ja makusiirappimaailmasta vasta kymmenisen vuotta sitten. Nyt valitsen lähes aina kahvilaolosuhteissa espressopohjaisen kahvin jonkinasteisella maitohunnulla, yleensä cappuccinon. Kotonakin maitotilkka soljahtaa kahviin. Kotona kahvia teen vain aamuisin, ja silloinkin vain kun on hetki aikaa heräillä ja nauttia siitä kahvista, kuten viikonloppuisin. Yksi kuppi on määrällisesti juuri sopiva tuohon viikonloppuhetkeen. Mieli ei tee enempiä. Kahviaparaattina on Nespersson kapselikone, johon olen tykästynyt sen helppouden ja vaivattomuuden takia, ja tietysti ennekaikkea hyvämakuisen kahvin. Keittimellä saa sen yhden kupin mahdottoman kätevästi, ja hukkaan heitettävää kahvia ei jää. Nespresson kahveihin ja kahvikoneisiin olen alunperin päässyt tutustumaan blogitapahtuman kautta jo vuosia sitten, tänä keväällä olin Nespresson kutsumana kahvisokkotastingissa ja tutustuin heidän sustainability-ohjelmaansa.
Nespressolla on kestävän kehityksen ohjelma, joka ulottuu aina kahviviljelyksiltä tuotantoon, logistiikkaan ja kierrätykseen. Esimerkiksi viljeliöitä opastetaan ympäristökestävämpään tuotantoon, puita istutetaan tuottamaan happea viljelyksien kupeeseen, ympäristölle haitallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä ei käytetä. Nespresso ostaa pavut suoraan tilalta, ei kahvipörssistä, joka takaa viljelijäperheille paremman toimeentulon. Tarkemmin voit lukea koko ohjelmasta Nepresson sivuilta.
Mikä herättää ehkä eniten kysymyksiä meille tallaajille, on kapselikahvia "keittäessä" syntyvä roska, eli käytetty kapseli. Kapseli on valmistettu alumiinista, jonka Nesperesso on valinnut sekä kahvia suojaavan ominaisuutensa vuoksi, että alumiinimateriaalin hyvän kierrätettävyyden. Se suojaa ja säilyttää aromit ja maut parhaiten, mutta on myös ympäristöystävällinen siinä mielessä, että alumiinin pystyy kierrättämään ja jalostamaan taas uudestaan ja uudestaan. Kahvinpuru toimii alumiinin sulatusprosessissa polttoaineena, jolloin säästyy energiaa. Kahvikapselit valetaan esimerkiksi alumiiniharkoiksi ja muiksi komponenteiksi ja siitä sitten teollisuuden jatkokäyttöön.
Meillä Suomessa käytetyt kapselit voi viedä eko- tai pienmetallikierrätyspisteeseen, kuten säilyketölkit, ja pienmetallipiste pitäisi löytyä jo ihan omasta roskakatoksestakin, jos asuu yli 20 talouden talonyhtiössä. Myös Nespresson putiikissa Helsingissä on oma piste, jonne voi kipata käytetyt kapselit. Olenkin sinne kiikuttanut aina pussillisen kapseleita samalla kun olen hakenut uusia kahveja. Itselläni tosiaan ei kovin nopeasti kerry kapseliroskavuorta tällä kahvinjuontimääräällä, ja siksi olen aina kerännyt roskakapselit hedelmäpussiin ja pussin ilmatiiviseen isoon rasiaan, ja rasiassa roskakaappiin, jotta hajut pysyvät poissa. Lähiaikoina on käyty paljon keskusteluja kierrätyksestä ja etenkin muovista, jonka vuoksi omaakin roskaamista, kierrättämistä ja kuluttamista on seurannut kriittisemmin. Miksi mansikatkin myydään muovirasiossa ja kurkku kelmutettuna, sitä havahtuu kaupassa. Ja miten paljon muovijätettä kertyykään aina roskakatokseen vietäväksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti