Ite tein: Mustikkapullat

Mustikkasaalis tänä vuonna on todella onneton. Ne vähät mitä on saanut poimittua, olen tuoreeltaan syönyt, mutta eihän ne kuivuudesta kärsineet marjat oikein maistu sellaisenaan, siksi olikin hyvä heittää pari desiä näiden mustikkapullien täytteeksi. Tämä muuten taitaa olla ihan ensimmäinen kerta kun leivoin tällaisiä perinteisiä pyöreitä marjapullia. Ohjeen ja inspiraation sain Olgan pullakirjasta, josta olen aikasemmin tehnyt tämän mustikkaisen kranssin. Nämä pullat onnistuivat huippuhyvin, taikina onnistui jetsulleen, ja täytemassa myös. Tuossa pullakirjassa on hyviä vinkkejä, sillä pullaa kun tulee tehtyä niin harvoin niin kaikki niksit pitää aina kerrata uudelleen. :D

 Kuvissa pullat näyttävät vähän lyttänältä, sillä ne olivat matkanneet hellekelissä repussa hölskyen eväänä rantakallioille. Mutta se ei makua haitannut :D

Olgan mustikkapullat, 24 kpl isoja pullia:

Perinteinen vehnäpullataikina:
5 dl maitoa
50g tuorehiivaa
2 dl sokeria
1 tl suolaa
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
150g pehmeää voita
n. 16 dl vehnäjauhoja

täyte:
2dl kermaviiliä
1 dl sokeria
1 kananmuna
2 tl vaniljasokeria
1 rkl perunajauhoja
5 dl mustikoita

extra-
murupäällyste ( ilmankin siis pärjää ;) ):
25g pehmeää voita
1 dl sokeia
1dl vehnäjauhoja

Sekoita isossa kulhossa kädenlämpöinen maito, hiiva, sokeri, suola ja kardemumma. Lisää kananmunat. Lisää jauhoja aina vähitellen, ja vatkaa taikinaa puuhaarukalla, kun se on liian paksua ja raskasta, iske käsi taikinaan. Vaivaa pehmeä voi taikinaan vuorotellen loppujauhojen kanssa, ja vaivaa kunnes taikina alkaa irtoamaan kulhon reunoista. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä paikassa leivinliinan alla.

Leivo sitten taikinasta 24 pyöreää pullaa, ja laita ne leivinpaperin päälle ja leivinliinan alle ja anna kohta vielä noin 20 minuuttia. Tee täyte ja mikäli vielä intoa riittää murupäällyste: Sekoita ensin kaikki muut täytteenaineet keskenään paitsi mustikat, ja lisää vasta loppuvaiheessa mustikat. Murupäällysteessä nypi voi sokeri ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Paina kohonneisiin pulliin jauhoitetulla juomalasinpohjalla syvennykset, voitele reunat munalla ja täytä ne noin 1 rkl per pulla. Ripottele lopuksi murupäälystettä tai vaikka vain kidesokeria pullien päälle. Paista pullia 190 asteessa noin 15 minuuttia, tai kunnes ovat kullanruskeita.

Ite tein: Kirsikka-mozzarellasalaatti ja Entrecôte

Kuuma heinäkuu on tehnyt sen kumman jutun, että grilliruokaa ei tee yhtikäs mieli. Vaan päivän polttoaineena on paljon mielummin jotain raikasta. Paljon salaatteja on kuulunut minun heinäkuun ruokavalioon. Pakkasessa hetken viilenneillä vesimelooniviipaleilla haen lisänestetystä. Pakkaseen laitan myös vesipullon, joka toimii kylmäkallena ja hätäjuomana seuraavan päivän pyöräretkellä. Mutta se salaatti, tässä resepti ihanaan kirsikkasalaattiin, jota juhannuksena tein Entrecôte-pihvin lisukkeeksi. Reeptin alkuperäinen idea löytyi Glorian ruoka & viini lehdestä, jota hieman muokkailin, samaisesta ruokalehdestä löytyy myös tämä, mun ihan lemppari perunasalaatti.

Kirsikka-mozzarellasalaatti (2:lle, liukesalaattinana 4:lle)

1 pieni kesäkurpitsa
iso kourallinen kirsikoita halkaistuina ja kivet poistettuina.
1-2 palloa mozzarellaa revittynä
1 kesäsipuli varsineen pilkottuna
n. 4 mintunoksan lehdet, pienittynä tai pienet kokonaisina.
1 pss salaattisekoitusta

kastike:
2rkl sitruunamehua
0,5dl oliiviöljyä
0,5tl suolaa
ripaukset mustapippuria myllystä

Sekoita kastike pienessä astiassa. Viipaloi kesäkurpitsa ja grillaa tai paista noin viitisen minuuttia. Kokoa salaatin ainekset salaattivadile ja sekoita, valuta lopuksi kastike salaatin päälle.

Kitchen & bar by Maannos: Vegedinnerillä

Kävin kesänalkajaisten kunniaksi vegeystävän kanssa Telkakkakadulle keväällä avatussa Kitchen & bar by Maannos ravintolassa. Omalla pohjalla oli viimeisenä muistikuvana kasvisravintolasta Grön ja sen joululounas, joten aika korkealla oli odotukset millaista kasviksista saadaan aikaa Maannoksessa.

Alku oli varsin lupaava, kivasti ja melko trendikkäästi sisustettu rafla, vanhaa tiilipintaa, betonia, puuta, kivat pehmeät nojatuolit ruokatuoleina ja mustat putkivalaisimet. Ensimmäisenä tarjoilija pahoitteli meille, että on vasta ensimmäistä päivää, ja jeesimässä omistaja kavereita (ilta oli siis melko bookattuna!), mutta hän kävi hyvin aina selvittämässä knoppikysymykset keittiön puolelta.

Maannoksessa kehoitettiin meitä ottamaan menu, joka koostuisi noin 10:stä pienestä jaettavasta annoksesta. Kaikki olisi vegeä ja nälkä kyllä lähtisi, mutta proteiinia saisi liha tai kala "lisukkeella" halutessaan. Me vegeiltiin ja juomaksi otin itselleni suositellun juomapaketin. Paketti oli kolme lasillista viiniä ja sekä olut, joka muistaakseni oli Ruosniemen panimon lomittaja ':)

Pöytään tuotiin ensin alkupalat, joista leipää ja piimävoita voi ylistää kohti leipätaivasta.
Sen sijaan savikupissa tarjottu öljyinen kurkkuliemi oli kyllä liian outo makuelämys, ja pieni hörppy sitä riitti. Pikkuiset sultsinat hauenmädillä ja herneillä olivat nätit ja pikkusievät, mutta kun kaikki muu oli ronskimpaa ja rehdimpää tuntuivat ne olevan eri tekijän kätösistä kuin muut illan annokset. Ihana samettinen munakokkeli toi mieleen lapsuusmuistoja.

Seuraavassa setissä oli grillattua sydänsallaattia, ja kuinka grillattu salaatti voikaan olla sitten hyvää! Keltainen raaste on kanamunankeltuista ja pikanttia makua toi pikkelöidyt kasvinosat. Toisella pikkulautasella oli kotijuustoa, tomaatteja sekä krassinlehteä ja kolmannella grillattua kesäkurpitsaa ja pinaattia ja munanvalkuisraitoja. Alkuviiniä tarjottiin tähän settiin, aivan en näille alkuille ole vielä lämmennyt, mutta maisteluannoksena menee.

Pääruokasetti seuraavaksi pöytään ja viinikin vaihtui punaiseen. Lämmin ohratto oli huippu maukas ja aivan vihreä persiljasta. Grilliä oli nähneet myös nauriit, jotka olivat kalaliemessä ja pikkelöityjen pienten kukkakaalien kanssa. Yhdellä lautasella oli myös keveyesti grilliä nähneet retiisit lehtineen.

Hyvää, mutta hei minkäs lehden alla se liha on? Pakko myöntää, että vaikka kasvikset on mahtavia, niin vielä kaipaisin tähän jotain lihaa, kalaa tai vastaavaa. Ehkä näin sekasyöjänä illallinen tuntui vähän kuin alkupaloilta tai lisukkeilta. Kehoitankin ottamaan tuohon menuuseen ehdottomasti lihan kimppaan ja täydentämään aterian. Ehkäpä myös vähän lisää variaatioita ja työstä kasviksille olisi toivonut, nyt tuntui että jokatoinen kasvis oli grillipintaa käynyt saamassa ja that's it. 

Jälkkäriniä oli herkkä ja herkku mesiangervojäätelö ja viimeiseksi sitten tuli vielä lasku pöytään, mutta sillä olikin varsin vänkä esitystapa, vai mitä :)

Ite tein: Raparperitiramisu

Tiramisu on jälkkäreistä se oma lempparini. Se on myös todella helppo vierastarjottava, ja helposti tuunattava tähän aikaan vuodesta maasta pongahtavalla herkulla, eli raparperillä!  Raparperin kirpeys tuo kivan "potkun" tiramisuun, jossa muuten en käytänyt alkoholia tällä kertaa, eikä se niin sitä kaivannutkaan. Tällaisessa lasitölkissä jälkkäri on aika kiva ja näyttävä tarjottava ja helppo kuljettaa vaikka piknikille mukaan.

Raparperitiramisu aloitetaan valmistamalla ensin raparperihillo, sen voi hyvin tehdä jo vaikka päivää ennen kuin itse tiramisun, sillä hillon on hyvä olla jäähtynyttä laittaessa sitä tiramisuun.

Raparperihillo

300g raparperiä
tilkka vettä
1-1,5dl sokeria

Huuhdo ja kuori raparperinvarret ja paloittele paloiksi. Keitä ja pehmennä raparperejä miedeolla lämmöllä tilkassa vettä hiukan hillomaiseksi, mutta kuitenkin niin että osa raparperin paloista säilyy kokonaisina sattumina, lisää sokerija anna sen sulaa ja sekoittua. Anna hillon jäähtyä.

Raparperi-tiramisu

2dl vahvaa kahvia jäähtyneenä

5 munaa

1 dl sokeria

500g mascarponejuustoa

200g savoiard-keksejä

n. 1,5-2dl raparperihilloa

tummaa kaakaojauhetta

Erottele munien valkuaiset ja keltuaiset toisistaan, ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi ja lisää mascarpone. Yhdistä valkuisvaahto varovaisesti nostellen keltuis-mascarponen sekaan. Kasta keksi kerrallaan kahviin (älä uita!) ja lado keksikerros tarjoiluastian pohjalle. Lisää hillonokareita ja peitä paksuhkolla kerroksella muna-mascarponevaahtoa. Toista kerrokset ja laita lopuksi sihvilän avulla kerros kaakaojauhetta tiramisun pinnalle. Nosta jäähtymään jääkaappin vähintään muuamaksi tunniksi, lisää kaakaojauhetta vielä juuri ennen tarjoilua. Vadelmat passaa myös joukkoon!

Yksi kuppi kahvia, kiitos.

Kaupallisessa yhteistyössä Nespresso

Olen kahvinjuojana vielä vähän jäljessä suomalaisesta kahvikulttuurista, ainakin määrässä, minulle yksi kuppi päivässä riittää ja ilmankin pärjäisi. Kahviin totuttelu alkoi niistä kahvilaketjujen jättilateista ja makusiirappimaailmasta vasta kymmenisen vuotta sitten. Nyt valitsen lähes aina kahvilaolosuhteissa espressopohjaisen kahvin jonkinasteisella maitohunnulla, yleensä cappuccinon. Kotonakin maitotilkka soljahtaa kahviin. Kotona kahvia teen vain aamuisin, ja silloinkin vain kun on hetki aikaa heräillä ja nauttia siitä kahvista, kuten viikonloppuisin. Yksi kuppi on määrällisesti juuri sopiva tuohon viikonloppuhetkeen. Mieli ei tee enempiä. Kahviaparaattina on Nespersson kapselikone, johon olen tykästynyt sen helppouden ja vaivattomuuden takia, ja tietysti ennekaikkea hyvämakuisen kahvin. Keittimellä saa sen yhden kupin mahdottoman kätevästi, ja hukkaan heitettävää kahvia ei jää. Nespresson kahveihin ja kahvikoneisiin olen alunperin päässyt tutustumaan blogitapahtuman kautta jo vuosia sitten, tänä keväällä olin Nespresson kutsumana kahvisokkotastingissa ja tutustuin heidän sustainability-ohjelmaansa.

Nespressolla on kestävän kehityksen ohjelma, joka ulottuu aina kahviviljelyksiltä tuotantoon, logistiikkaan ja kierrätykseen. Esimerkiksi viljeliöitä opastetaan ympäristökestävämpään tuotantoon, puita istutetaan tuottamaan happea viljelyksien kupeeseen, ympäristölle haitallisia lannoitteita ja tuholaismyrkkyjä ei käytetä. Nespresso ostaa pavut suoraan tilalta, ei kahvipörssistä, joka takaa viljelijäperheille paremman toimeentulon. Tarkemmin voit lukea koko ohjelmasta Nepresson sivuilta.

Mikä herättää ehkä eniten kysymyksiä meille tallaajille, on kapselikahvia "keittäessä" syntyvä roska, eli käytetty kapseli. Kapseli on valmistettu alumiinista, jonka Nesperesso on valinnut sekä kahvia suojaavan ominaisuutensa vuoksi, että alumiinimateriaalin hyvän kierrätettävyyden. Se suojaa ja säilyttää aromit ja maut parhaiten, mutta on myös ympäristöystävällinen siinä mielessä, että alumiinin pystyy kierrättämään ja jalostamaan taas uudestaan ja uudestaan. Kahvinpuru toimii alumiinin sulatusprosessissa polttoaineena, jolloin säästyy energiaa. Kahvikapselit valetaan esimerkiksi alumiiniharkoiksi ja muiksi komponenteiksi ja siitä sitten teollisuuden jatkokäyttöön.

Meillä Suomessa käytetyt kapselit voi viedä eko- tai pienmetallikierrätyspisteeseen, kuten säilyketölkit, ja pienmetallipiste pitäisi löytyä jo ihan omasta roskakatoksestakin, jos asuu yli 20 talouden talonyhtiössä. Myös Nespresson putiikissa Helsingissä on oma piste, jonne voi kipata käytetyt kapselit. Olenkin sinne kiikuttanut aina pussillisen kapseleita samalla kun olen hakenut uusia kahveja. Itselläni tosiaan ei kovin nopeasti kerry kapseliroskavuorta tällä kahvinjuontimääräällä, ja siksi olen aina kerännyt roskakapselit hedelmäpussiin ja pussin ilmatiiviseen isoon rasiaan, ja rasiassa roskakaappiin, jotta hajut pysyvät poissa. Lähiaikoina on käyty paljon keskusteluja kierrätyksestä ja etenkin muovista, jonka vuoksi omaakin roskaamista, kierrättämistä ja kuluttamista on seurannut kriittisemmin. Miksi mansikatkin myydään muovirasiossa ja kurkku kelmutettuna, sitä havahtuu kaupassa. Ja miten paljon muovijätettä kertyykään aina roskakatokseen vietäväksi!