Ensimmäiseksi illallispaikaksi Damissa valitsimme
Fifteenin, parin raitsikkapysäkin päästä rautatieasemalta. Pähkinänkuoreen kiteytettynä Fifteen on TV-kokki Jamie Oliverin perustama koulu ja ravintola, joka kouluttaa ja työllistää paikallisen maan työttömiä ja syrjäytyneitä nuoria. Ravintolassa työskenteli illalla monipäinen joukko youngstereita, keski-ikä 20vee, sanoisin. Meidät otettiin ystävällisesti vastaan, kerrottiin ravintolan ideasta, menun ja ruokien siällöistä sekä vastailtiin kysymyksiimme täydellisellä englannilla, kuten hollantilaiset yleensäkin.
Alkujuomiksi otimme loman kunniaksi lasit kuohuvaa, joita nautimme keittiön tervehdyksen (marinoituja pikkusipuleita ja retiisejä + jokin nami dippi) ja leipien kanssa. Pöytään saapui myös nopeasti alkapalaksi tilaamamme iso antipastilautanen kukkurallaan loistavia makuja. Tässä vaiheessa meidän kahden hengen pöytä oli aivan täynnä astioita, ja ehkäpä nuoren henkilökunnan kokemattomuus ja tilannetajun puuten tuli tällöin esiin, yhdistimme siis itsenäisesti puolityhjiä lautasia toisiinsa, ja parit lautaset pinoihin, jotta saimme tilaa kyynärpäille.
Alkupalat täyttivät vatsamme vaikka kuinka yritimmekin h i t a a s t i napostella niitä, ja mietimme ottavamme vain pienet pastat pääruoaksi. Tarjoilija kertoi kuitenkin pienen annoskoon olevan ihan pieni, joten päätimme ottaa pääruokaversiot. Neidille, naudanlihalasagne (kuvaassa) ja Jiille papardelle-jänis-pasta (ja lasi punaista). Ja voi vide minkä kokoinen olikaan pääruoka. Lasagne vielä meni, mutta Jiin annos oli niin suuri, että alkupaloja ei olis tarvittu lainkaan sen selättämiseen. Lasagne oli taivaallisen hyvää, ihan mahtava! Jiin jänis maistui riistalta, kuten pitääkin, mutta neilikan ja inkiväärin (jouluinen maku, oliko ne niitä?) käyttö oli liian runsasta, ja annoksen huvetessa alkoi sapuska maistumaan yhä tunkkaisemmalta. Ja tätä siis olisi jäänyt dogibägiin asti.
Olo oli näiden ruokien jälkeen kuin täysinäisellä ilmapallolla, mutta jälkkäri, sitruunatorttu sisilialaisista sitruunoista, poltettua marenkia ja päärynähilloketta, kuulosti maistettavan arvoiselta, ja hintakin 7,50 oli edukas. Otimme yhden annoksen, kahdella lusikalla (vaikka tarjoilija mainitsikin, että torttu on sitten aika pieni...). Hoksasimme edellisistä ruokalajeista, että pieni tässä ravintolassa tarkoittaa jotain muuta kuin pientä. Sitruunatorttu oli samalla makea ja hapan, ihanan voimakas, mutta tarvitsi ehdottomasti pehmeän marengin kaverikseen. Hilloke oli turha eikä sopinut annoseen. Yksi kokonainen torttuannos olisi ollut liikaa makeutta yksin syötäväksi. Jaettuna tämä oli hyvä päätös kivalle illalle.
Meille jäi todella postiivinen kuva Fifteenistä, oli kiva seurata ravintolan toimintaa, nuorta henkilökuntaa ja sen tehäväjakoja. Toivottavasti tämä toimii monelle nuorelle hyvänä ponnahduslautana. Ruoka oli hyvää, annokset kauniita, reilun kokisia ja oikein kohtuu hintaisia tasoonsa nähden. Miljöö on hieman hallimainen, mutta kun väkeä saapuu pöytiin ja puheensorina yltyy ei siihen kiinnitä enää huomiota. Suosittelemme pöytävarausta, jonka voi helposti tehdä netissä jopa tuntia aikaisemmin jos tilaa vain löytyy.
Tähdet: 4
