Raffaello, 31.12.11

Vanha vuosi päätettiin takuuvarmaan ruokaan ravintola Raffaellossa Helsingin keskustassa. Ravintola sijaitsee Aleksanterinkadulla, Kämpin ja Stokkan välissä. Italialaistyylisessä ravintolassa on tullut käytyä muutamia kertoja, ja niin kuin aina, tälläkin kertaa jokainen lautanen nuoltiin putipuhtaaksi.

Alkuruoaksi söimme tomaattikeittoa ja pesto-focaccia leipää. Keitto oli Jiin makuun sopivan tulinen ja pestotahnalla voideltu leipä maukas. Viininä alkupalojen kanssa oli saksalainen puolimakea valkkari Moselland Riesling Kabinett, jota myös punaviinin ystävät joivat kehuen.

Nti Papu nautti Filetto di agnello- annoksen, eli karitsanfilettä ja vuohenjuustoperunaa punaviinikastikkeen kera. Annos oli maukas mutta tuhti. Perunasose oli aika jämäkkää tekoa neidin makuun, täydellisen mureat karitsabiitit sulivat paremmin suuhun ja kastike oli nannaa.

Jii tilasi jo pari kertaa erinomaiseksi todetun härän sisäfileen valkosipuli-lohkoperunoilla, joka tarjoillaan tirisevän kuumana parilalta. Kannattaa tilata lihan medium miinuksena (jos haluaa medium lihaa) sillä kuuma parila kypsyttää pihviä jatkuvasti. Härkä oli, taas kerran, mielettömän hyvää. Murea ja maukas häränliha yhdistettynä maistuviin perunoihin (unohtamatta järjettömän tulista chilipötköä, jota edes Jii ei syönyt loppuun), oli erinomainen suoritus. Härän kanssa nautittu punaviini, Nederburg Manor House Shiraz, sopi todella hyvin. Viini tarjoiltiin pöytäseureen mielestä hitusen liian kylmänä, mutta laseihin kaadettuna ja hetken lämmenneenä se oli oiva lihaviini.

Aikaisemmasta kokemuksesta oppineina jälkiruoka, tiramisu, syötiin puoliksi sen valtavasta koosta johtuen. Tällä kertaa tiramisua tosin oli maustettu ilmeisesti laihemmalla kahvilla, koska kahvin maku oli todella heiveröinen.

Suosittelemme Raffaelloa varauksetta pihvin- ja liharuoan ystäville. Viinilistalta löytyy myös jokaiselle jotakin. Annokset ovat reilun kokoisia, joten ei ole pahitteeksi olla hiukan nälissään kun saapuu Raffaelloon. Palvelu on ollut asiallista ja sopivan rentoa. Tunnelmaltaan Raffaello on ehdottomasti pimeiden syys- tai talvi-iltojen paikka. Hieman pysähtynyt ysärifiilis kuitenkin häiritsee ainakin neidin sisustussilmää. Voisivat ainakin päivittää kamalan väriset ruokalautaset valkoisiin simppeleihin. Noista kelta/turkooseista tulee mieleen joku Abc... kuitenkin erinomainen ja pettämätön ruoka vetää pointseja ylöspäin.

Tähdet: 4

Cafe Loetje 5.12.11

Amsterdamin matkan kohokohta ruokien osalta koettiin paikallisessa olut-tupa/ravintola Cafe Loetjessa. Vaikka ravintolan nimi viittaakin kahvilaan, se ei sitä ole. Tämä ravintola löydettiin googlailuiden ja arvosteluiden perusteella, ja hyvä että otimme sen matkaohjelmaan. Noin 10 minuutin ratikkamatkan päästä keskustasta sijaitseva Loetjen nimikkoannos, Biefstuk Ossenhaas, on kyllä paikan etsinnän väärti.

Ruokalistoja ei ole, vaan ravintolan peräseinän liitutauluun on kirjoitettu ne muutamat tarjottavat ruoka-annokset. Oikeata Heinekenia sai  hanasta, 2e keskikokoinen tuoppi. Kysymättä pihvit tuotiin meille medium miinuksena, joka oli juuri passeli. Ja voi että tuota lihaa! Valehtelematta parasta naudanlihan pihviä mitä on ikinä olemme kummatkaan syöneet! Liha niin mureaa, että sulaa suuhun ja melkeinpä veistä ei olisi tarvinnut lihan leikkaamiseen. Pihvi ui maukkaassa tummassa kastikeessa, ja sivussa vielä mainoita tikkuperunoita. Ah, hyvä päätös lomalle! Tämä todella on paikan suosituin annos, paikallisväestöstäkin suuri osa tilasi samalla lailla Ossehaasin ja majoneesi-ranskikset.

5.12 oli Sinterklaasin aatto, jolloin Hollannissa on tapana kokontua ystävien ja perheen kanssa koteihin tai ravintolaan syömään ja vaihtamaan lahjoja. Ravintola täytyikin nopeasti iloisesta juhlatunnelmasta, jota oli hauska seurata sivusilmällä.

Mitään kallista ruoka ei ole, juomat, pihvit (ainakin 250g!), ja ranskalaiset kahdelta henkilöltä, 44e!

Tähdet: 4 ja puoli

Tehtiin ite: Luumu-vadelma-täytekakku

Tämän vuoden joulupöydässä ei nähty pelkkää luumurahkaa, vaan halusin jotain uutta ja kehittelin rahkasta täytekakun. Syntyi vadelmainen joulukakku. Kakku sai kovasti kehuja Tapanin joulupöydässä ja kokkaajankin mielestä tästä tuli todella hyvää (normaalisti en tykkää enkä syö kermakakkuja), varmasti siis tulee tehtyä uudestaan! Pohjana on aika perinteinen kaakaokääretorttupohja, välissä kerrokset omenahilloa ja rahkaa. Kakun kostukkeena käytin maitoa. Päälimmäisenä on ohut kerros rahkaa, vadelmia sekä vatuista ja tomusokerista keiteltyä kastiketta.

Kakku on parasta kun se saa maustua tarpeeksi jääkaapissa, vaikkapa yön yli, ja vasta sen jälkeen iskee vadelmat  ja kastikkeen kakun päälle.

Kappeli, 27.11.11

Ja vihdoinkin koitti se päivä kun Jiistä tuli diplomoitu ingenjööri. Tätä ihmettä juhlistimme isommalla porukalla ravintola Kappelissa Esplanadinpuiston reunalla. Pöytämme ei ollut valmis, vaikka saavuimme kymmenisen minuuttia myöhässä sovitusta pöytävarauksesta (hå?). Onneksi apu löytyi läheltä, Kappelin baarin muodossa. Siellä oli hyvä nauttia alkushamppanjat rauhallisessa miljöössä, jopa ehkä paremminkin kuin aperitiiveinä ruokapöydässä. Paikkana Kappeli on tunnelmaltaan juhlallinen ja se on justikään sisätiloiltaan uudistettu. Kahvion puolella emme käyneet, mutta siellä näytti olevan kirkkaanvalkoiset pöydät ja  pinnatuolit, siis todella outo valinta tähän rakennukseen.

Siirryimme onnittelumaljojen kilistelyiden jälkeen salin puolelle selailemaan menuta ja pähkäilemään illan ruokavalintoja. Alkuun Jii otti jaloviinalla maustettua jokirapukeittoa, neiti herkkutattikeittoa. Poppoossa maisteltiin myös etanoita ja jättikatkarapucocktaileja, joita kovin kehuttiin. Sienikeitto oli liian kermaista ja raskasta alkukeitoksi, kulho tuntui pohjattomalta, mutta maku muuten oli hyvä. Jokirapukeitossa oli enemmän säännöstelty kerman käyttöä, mutta mausteita oli taas käytetty runsaansopivasti, Jii tykkäs. Annoksen nimeksi olisikin melkein sopinut tulinen jokirapukeitto. Alkupalojen kanssa nautimme lasilliset Fairhills Chardonnaytä - "talon valkkaria" sekä lämpimiä leipiä.

Pääruokana oli sekä kala-, että lihalinjallisia. Jiin päivän valinta osui (luomu) härkäpippuripihviin. Papusen lautasella oli grillattua siikaa. Molemmat pidimme kovin annoksistamme. Erityismaininta kalan sopivalle kypsyydelle, mutta lautaselle jä pyörimään endiivi, joka oli kitkerää ja pahanmakuista. Punaviini; Peter Lehmann Wildcard Shiraz, oli liian mehumainen pihvin seuralaiseksi. Mutta maku parani hiukan kun antoi viinin ilmaantua.

Pääruokien jälkeen oli täysinäinen olo, mutta jälkikset oli jo tilattu... Onneksi niitä ei tuotu heti pääruokien jälkeen, vaan saimme pitää pienen sulattelutauon. Jälkiruoka-annokset eivät nekään nimittäin olleet pieniä, kuten muutkaan Kappelin annokset. Neidillä (menu Pekka Halosen mukaiseisti) oli mustikkapiirakkaa ja mustikkajäätelöä. Hyvää, mutta överimustikkaista. Tähän olisi kaivannut jotain raikasta makua kaveriksi. Jiin Crème Brulee oli nappi ja kruunu juhlaillan päätteeksi (with cognac). Törkeys hyvää!

Kappelista jäi koko 7-hengen seurueelle postiivinen kuva. Ruoat ovat perinteistä ja suomalaisia makuja sisältäviä. Kappeli on siisti, aikuisväen paikka johon Converseilla ei ole asiaa. Tarjoilu pelasi (tosin vähän persoonattomasti ja jäyhästi), miljöö on tunnelmallinen ja sopii päivällistämiseen ja juhlistamiseen hyvin. Ruoka maittoi ja kenellekkään ei jäänyt nälkä näiden annosten jälkeen.
Tähdet: 4

Tehtiin ite: Luumurahka

Noniin, nyt ollaan päästy talvi-menun finaaliin, eli jälkkäriin.

Ja jälkiruokana on luumurahkaa papusen äipän helpolla ohjeella. Tämä on takuuvarma nanna-jälkkäri. Meilläpäin luumurahka on yleensä ollut Jouluaaton ähkyruokailun päättäjä. Luumurahka kuuluu nauttia pipareiden kanssa, hitaasti ajan kanssa. Sohvalle siirtyminen sallittua.

Luumurahkaan tarvitaan
-purkki kuohukermaa (vatkaa vaahdoksi)
-purkki maitorahkaa
-luumuhilloa/ marmeladia noin 1dl
-sitruunamehua pari rkl

Sekoita ainekset ja laita rahka jääkaappiin maustumaan, mitä kauemmin sen parempi. Tarjoile piparkakkujen kanssa.

Maukasta Joulua Kaikille!