Sushibar ja A21 Cocktail Lounge 5.4.13

Pidimme reilu viikko sitten Helsinki-viikonlopun, oli teatteria, hotelliyöpymisiä x 2, ostoksia, Punavuoren ja Eiran kävelykierrosta sekä tietenkin ravintoloita. Aloitetaan viikonlopun purku perjantai-illan susheista ja drinkeistä.

Moderni, musta-valkoiseksi sisustettu Sushibar löytyi Uudenmaankadulta, ja saimme kivan ikkunapöydän pienestä salista. Puolen tunnin päästä ravintolaan oli jo jonottajia laajalla skaalalla, niin nuoria kuin vanhempiakin pariskuntia...emme ihmettele suosiota, sushit olivat herkkuja!

Tilasimme ensin valokuvin höystetyltä menulta (sama löytyy nettisivuilta), grillattu lohi-majoneesi-kevätsipuli-nigirit ja mustikkamarinoitu siika-nigirit sekä caesar-makit, ilman seesaminsiemeniä neidin allergiaoireita välttääksemme. Mustikkasiiassa mustikan väri oli kauniisti tarttunut kalapalaan, mutta mustikan makua ei maistunut yhtään. Muuten kyllä siikaversio oli raikas ja hyvä. Lohinigirit sitten taas olivat järkkyhyvää samoin caesarmakit, jotka sisälsivät rapua, kurkkua, salaattia ja caesarkastiketta. Tämän satsin jälkeen tilasimme vielä 10 kappaleen läjän Korneri-makia, joissa oli lohta, kevätsipulia ja majoneesia käärittynä perinteisesti merilevään. Hyvää oli, mutta caesar-makien makumaailma vei päivän paras -tittelin.

Sushien kyytipojaksi otimme lasilliset henkilökunnan suosittelemaa saksalaista Sonnentropfhen rieslingiä, joka oli makea eikä kovinkaan hapokas. Tykkäsimme kovin viinistä, vaikka maku oli aivan erilainen kuin rieslingiltä odottaisi. Sopi hyvin sushien kanssa nautittavaksi. Viinilasit olivat muuten jalattomat, kauniin muotoiset, mutta oli hassua juoda mukimaisesti ravintolassa viiniä... heh. Muu astiasto olikin omasta kotoakin tuttua Marimekkoa, jotka sopivat kokonsa ja muotonsa puolesta kivasti susheille.

Sushibaarin susheille menemme varmasti uudestaan. Kiva miljöö ja herkulliset pöperöt.

Helsinkiviikonloppu kuuluu tietenkin aloittaa mageilla drinkeillä, ja ne nautimme A21 -cocktail loungessa. Ovikelloa soittamalla pääsimme sisään tyylikkääseen ja hämyiseen saliin. Englanninkielinen superystävällinen baarimikko otti meidät vastaan ja saimme monikymmensivuisen drinkkimenun käteemme ja istumapaikat sohvalta, josta oli hyvä tarkkailla drinkkivelhojen työtä. Onneksi täälläkin oli tarjottavat kuvattuna menuuseen, jotta vaihtoehtoja saattoi edes ulkonäön mukaan lajitella.

 

Pitkä Suomen neito -drinkki on marjaisa, kesäinen ja raikas juoma, taisi olla paikan signaturedrinkki (?) ja Canadian politician-viskidrinkissä oli oksa tuoretta timjamia, jonka maku tarttui juuri sopivavasti itse juomaan. 11 ja 13 euron hinnat olivat varsin kohtuulliset laatuun ja palveluun nähden. Näillä oli hyvä aloittaa viikonloppu.

Tähdet kummallekin: 4 ja puoli

Tokyo 55 19.1.13

Olimme lauantaina suuntaamassa keikalle Kulttuuritehdas Korjaamolle Töölööseen, ja piti löytää jokin kiva ruokapaikka siltä suunnalta. Saimme suositteluita Tokyo 55 -ravintolasta, joten suuntasimme sinne myöhäisille susheille (eikö klo 21 ole myöhäistä suomalaisille).

Tokyo 55 antoi meille tahmaisen vastaanoton, odottelimme ovenraossa ikuisuudelta tuntuvan viisiminuuttisen. Ohi kirmasi henkilökuntaa, mutta yksikään ei yrittänyt ottaa meihin edes katsekontaktia...voisi kai sitä toivottaa edes tervetulleeksi ja pyytää odottamaan hetkisen, vaikka olisikin kova kiire hoitamaan omia asiakkaita. Lopulta ravintolan aidosti iloisin tarjoilija tuli kysymään palvellaanko meitä jo ja ohjasi pöytään. Häneltä saimmekin parasta palvelua illan aikana. Tokyossa oli kansainvälinen tunnelma. Naapuripöydissä puhuttiin englantia, ruotinruotsia ja hieman venäjääkin, suomea vähiten!

Paikka oli sisutukseltaan lämmin ja moderni yleisilmeeltään. Ohuilla tummilla verhoilla pitkä kahden hengen pöytärivistö oli jaoteltu pienempiin tunnelmallisiin kolohin. Jättikokoinen skriini akvaariokalojen uiskentelusta pyöri portaikon yläpuolella. Sushihmestareiden sushien pyörittelyä pystyi salista käsin seuraamaan. Jämptisti ja jatkuvalla tahdilla niitä syntyi. Kaikki miekkosten käsistä syntyneet sushiannokset näyttivät superherkullisita.

Lähdimme sillä mielellä, että myös pääruokalistaa kokeillaan, joten otimme alkuun vain pienet viiden kappaleen Nigiri-annokset. Jiin liekitetyissä nigireissä löytyi, lohta, ankeriasta, tonnikalaa, meribassia ja rapua. Neidillä oli lohta, eri lisukkeella. Kypsennetyt veivät voiton raaoista versioista. Hyvää ja tuoretta. Olisi näitä susheja voinut syödä pääruoankin edestä. Nyt kun löytyy vertailukohta LN-Sushiin Espoossa, niin Tokyon riisipallot olivat hauraampia pysymään yhden haukkaisun jälkeen kasassa. Siihen erot jäävätkin, herkkua molemmat.

Pääruokalistalla meitä houkutteli rapeaa porsaankylkeä teriyakikastikeella -annos, olisko tämä jotain karkkipossumeininkiä? Ja olihan se sinne päin kallellaan. Possussa riitti rasvaa monen miehen tarpeisiin, mutta harvat lihabiitit olivat rapeakuorisia ja pehmeitä sisältä. Karkkikastike oli kyllä namia. Maistoimme lisukkeena ensi kertaa edamame-papuja, mutta emme syttyneet niille sen kummemmin, papuja kuin papuja :)

Tämän jälkeen masut olivat sopivan täynnä ja kellokin sen verran, että oli aika köpötellä Korjaamon keikalle. Koira oli päästetty irti ja yleisö eli mukana. HEYYYYYYY!

LN-Sushi Art 23.11.12

Sushittelimme perjantaina Tapiolassa, melkin siinä  Kilimin vieressä josta jokin aika sitten kirjoittelimme. Sushit olivat jätte jätte hyviä, tuoreita ja maistuvia. Ja kuten Kilimkin, ravintola sijaitsee sen verran syrjässä, että paikka pitää tietää etukäteen, tänne ei todellakaan eksy. Ulkoapäin ravintola saattaa vaikuttaa vähän epämääräisen epäilyttävältä räjähtäneeltä ostarilta, mutta sisältä löytyykin viehättävä pieni ravintolasali ja todella ystävällinen englantia puhuva henkilökunta. Pöytävarausta suosittelemme, perjantai-iltana ei paikkaan olisi mahtunut ilman varausta. Rohkeasti vain sisään!

Menu on järkyttävän pitkä sushimaailman turisteille, tulee pää ihan kipiäksi makeista, sashimeista, nigireistä ja futoista. Siispä helpointa on valita jokin lajitelma, niitäkin oli melkein liikaa, mutta selvittiin! Jii tykästyi tuliseen tonnikala makiin, neidin suosikit olivat lohi, jättikatkarapu ja kana nigirit. Mutta kaikki lautasella ollut tuli syötyä hyväksyvien hymähdysten kera, hyvältä maistui! Kyytipoikana Sapporo-olut oli pehmeä, huomattavasti makeampi kuin normi-suomi-lagerit, mutta yhtä kaikki erinomaista juotavaa.

Paikkana LN-Sushi Art oli todellakin yllätävän kiva. Kaikki toimi Japanilaisella tehokkuudella, paikka oli todella siisti, ruoka tuli hyvinkin nopeasti ruuhkaan nähden ja laskua olisi varmasti saanut odottaa hamaan loppuun jos sitä ei olisi pyytänyt, eli ts. ystävällisempää tarjoilua ei varmasti pääkaupunkiseudulta löydy.

Tulipahan taas mieleen, että miksi suhsilla ei käydä useammin, hyvää oli!

Tähdet: 4