Turku 16.7.13 (Pub Niska, Tintå, Mami)

Hangon jälkeen suuntasimme auton nokan kohti toista kesäkaupunkia, Turkua. Turku tosin on nätti talvellakin, mutta kesässä ja jokimeiningissä on sitä tunnelmaa...

Jii on saanut kuulla abauttiarallaa vuoden ajan neidin ylistävän ja muistelevan viime Turun reissun peltileipää Pub Niskassa, joten sinnehän oli pakko vaeltaa maistamaan mistä kummasta peltileivästä se neiti aina höpöttää. Kävimme sitten puolitäysillä vatsoilla syömässä puokkiin Pub Niskan Cecilian (ilmakuivattu kinkku, vuohenjuusto, punasipuli, rucola ja balsamico). Tämä ei aivan yltänyt viimekertaiseen Björklund-peltileipään, mutta oli sika hyvä ja näin Jiikin oli myyty peltileiville. Tuo pitsan kuori on aivan täydellistä, ohutta ja rapeaa mutta silti pehmeää. Pub Niska sijaitsee aivan Aurajoen rannalla, lähellä Apteekkimuseota. Ja tänne saletisti mennään taas seuraavalla Turkureissulla.

Illallispaikaksi kävimme puolen päivän aikaan varaamassa pöydän Tintåsta (tämäkin rafla aivan Aurajoen rannassa), olimme viimeisiä jotka saivat vielä varauksen samalle arki-illalle, hui! Vatsat kurnien odotimme, että nyt saattaisi olla hyvää tulossa, paikkaa kun on kehuttu aikasta paljon ja supersuosittu onkin...

Pääruokalista oli lyhyt, pitsalista pitempi, mutta pitsoittelu ei nyt napannut, vaikka viereisiin pöytiin kannetut liuskanmuotoiset pitsat herkulta näyttivätkin. Tintån fish & chips oli neidin valinta ja härkävarras Jiille selvä ykkönen listaa katsottuna.  Fish & chips annoksessa oli paneroitu huippuhyvä ja mehukas ahvenfile, remulade-tyyppistä soossia, mahtavia itsetehtyjä ranskiksia sekä kaali-porkkanasalaatti. Tuo salaatti oli vähän pettymys, muuten annos oli kyllä sellainen herkku jonka söisi vaikka tänään uudestaan! Härkävarrasannoksesta löytyi samat perunat, piparjuurimajoneesia, kulhollinen raikasta fetasalaattia ja tietysti vartaanmitallinen mureaa lihaa sopivalla grillimaulla. Nappiin (ja napaan) meni siis!

Seuraavana päivänä olikin vuorossa lounasta Mamissa, oikke muikeanhyvää kotiruokalounasta: Karitsanmureketta tzatzikin ja pottujen kera. Kylkeen tarjottiin pikku korillinen makoisaa focacciaa ja itsetehtyä ruisliepää. Pientä salaattia olisimme tähän lounasannokseen kaivannut. Muuten laadukas ja hyvä lounas, kuulemma monen turkulaisen vakkarilounaspaikka ihan kirjaston nurkilla.

Et semmost Turuus täl kertta!
Kaikille annetaakoon tasapuolisesti 4 ja puoli tähteä

Pub Niska 25.7.12

Turun Aurajoenrantaan avattu ravintola Pub Niska houkutteli kyltillään maistamaan peltileipää. Vasta alle kuukauden auki ollut Niska taitaa olla kolmas Strömsöstäkin tutun kokki Michael Björklundin Niska-ravintola. Ensimmäinen sijaitsee Ahvenanmaalla, Maarianhaminassa, toinen Taalintehtaalla täällä mantereen puolella. Nimensä ravintolaketju on saanut Algoth Niskasta, joka oli kuuluisa viinan salakuljettaja, jota virkavalta jahtasi tuloksetta. Tästä juontaa myös ravintolan sisustus; penkit ja pöydät ovat laudoista tehtyjä laatikoita. Purjeita ja myrskylyhtyjä katossa. Puulaatikkosisustaminen riitelee vanhan arvokivitalon arkkitehtuurin kanssa, mutta menköön tämän kerran, ja yritetään keskittäytyä siihen peltileipään :) Laatikoiden päälle olisi kyllä toivonut istuintyynyjä pehmusteeksi.

Niskan peltileipämenu löytyi isolta liitutaululta suomeksi och på svenska. Näitä peltileipiä, eli siis pitsoja meikäläisittäin, oli listalla viisi vaihtoehtoa hintahaarukalla 10-13 euroa ja lisäksi oli mahdollista syödä salaattia kana- tai lämminsavulohitäytteillä. Salaatit muuten tuotiin pöytiin hauskoissa puulaatikossa. Laatikkoteema siis jatkuu...

Peltileipämenu kuulosti taululla älyherkulliselta, joten vähän meni arpomiseksi, mutta lampaanliha, punasipuli, bearnaisekastike, rucola -peltileipään oli päätyminen. Myös vuohenjuusto, ilmakuivattu kinkku, punasipuli, balsamico, rucola -combo vaikutti hyvältä kuten myös kylmäsavulohi, tomaatti, punasipuli, piparjuurikastike, rucola. Lääh ja nam. 

Peltileipien ja juominkien (suht perussetti vähän joka laija, alkoholilla ja ilman) tilaus ja maksu suoritettiin heti kassalle, ja ei kun laatikon päälle istumaan ja odottelemaan musta kivi "vuoronumeroläpyskä" mukana.

Oma peltileipäni oli maukas, ainekset sopivat hyvin yhteen. Pohja oli sopivan ohut ja rapea. Pitsan koko oli hivenen normi pitseriapitsaa pienempi, sellainen jonka nälissään jaksaa hyvin eikä tule ähky. Pub Niskan ja samalla Strömsö Michaelin pääajatuksena on ollut käyttää mahdollisimman paljon lähiruokatuotteita. Lihat ja juustot tulevat Ahvenanmaalta pieniltä tiloilta, tomaattisoossi taas taitaa olla Michaelin salainen resepti :) Makoisaa oli.

Mitään suurempaa motkottamista ei tämä paikka saa, menisin heti uudestaan (vuohenjuusto-kinkku... vai sittenkin lohi...?), jos vain Turku olisi vähän lähempänä. Ehkäpä seuraava Niska avataan josssain Espoon ja Helsingin rantaviivalla :) Pointseja Pub Niskalle ja lycka till!

Tähdet: 4 ja puoli