Menneen ajan joulumarkkinat Lohjalla.

(Yhteistyössä Visit South Coast Finland)

Jouluista tunnelmaa rantäsateesta huolimatta! Olin viime viikonloppuna jo itselleni melkein vuosittaiseksi perinteeksi tulleella LUMON (Länsi-Uudenmaan Matkailun) bloggariretkellä, ja tämä reissu tehtiin joulutunnelmissa Lohjalle. Kohokohtana oli tietysti kadonneen joulufiiliksen metsästys (ainakin itselleni) Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilla.

Lohjan joulumarkkinat olivat itselleni aivan uusi juttu, ja Lohja muutenkin melko tuntematon paikka. Markkinat pidetään vuosittain joulukuussa yhtenä viikonloppuna. Väkeä markkinoille riittää kauempaakin, joten kaupungin parkkispaikoilla tarvitaan luultavasti kärsivällisyyttä. Markkinat yllättivät minut todella positiivisesti. Kysessä todellakin on menneen ajan joulumarkkinat, joissa myyntikojujen ulkonäköön, myyjien asuihin, ja myös tuotteisiin on kiinnitetty paljon huomiota. Tunnelmaa on! Lakumyyntikojuja eikä pölypusseja löydy. Markkinat pidetään Lohjan Pyhän Laurin kirkon ympäristössä, ja alue on yllättävän laaja, kojuja on about sata! Täällä saa helposti kulumaan parikin tuntia, kunhan on muistanut vetäistä aamulla villapöksyt jalkaan, hyytävään ilmaan ei voi varautua liiaksi!

Myös Lohjan museolla: vanhalla pappilalla, navetta- ja aittarakennuksilla oli jouluista tunnelmaa ja museoon oli markkinoiden ajan vapaa pääsy. Kirkossa oli myös ohjemaa, joten sinne oli hyvä mennä hetkeksi lämmittelemään kohmeista oloa ja kuuntelemaan joululaulukonserttia.

Markkinoilta ostin kotiinviemiseksi Lohjansaaren omenoita, hunajaa ja leivonnaistuotteita. Omenaa tuli myös syötyä omenahyveen muodossa, ja pehmeä riisipuuro meni kevyestä lounaasta Puurola pop-up ravintolateltassa. Markkinoiden ravintolapuolta ollaan kuulemma kehittämässä, ja nämä pop-up tyyppiset ravintolat saattavat saada jatkoa ensivuoden markkinoilla. Kunhan ravintolatelttoihin laitetaan vielä lämpölamput hohkaamaan ja pidetään kiinni tuosta menneen ajan hengestä, niin hyvältä kuulostaa.

Markkinoiden lisäksi bloggarijoukolla pääsimme tutustumaan Cafe Lauriin, joka on varsin kotoisa ja lämminhenkinen kahvila Lohjan keskustassa. Ja kun lohjalla oltiin, kävimme tietysti myös 100 metriä maan alla, Tytyrin elämyskaivoksessa. Knoppitietona se, että Kone testaa pivenpiirtäjiin menevät hissinsä tuolla, parhaimmillaan 350 metriä syvässä hissikuiluissa, wow!

Ruoka- ja panimoreissulla Läntisellä-Uudellamaalla.

Pari päivää marraskuussa oli kaunis talvi, ja sattumalta nämä talvikelit osuivat juuri sopivasti siihen viikonloppuun kun pääsin LUMON, (Länsi-Uudenmaan Matkailun, Visit South Coast Finlandin) kutsumana ruoka- ja panimo painotteiselle bloggarireissulle pitkin Läntistä-Uuttamaata. Pikkubussilla köröteltiin postikorttimaisemissa mm. Sjundbyn linnalle, Fagervikin ruukkikylän läpi, aina Tammisaaren saaristoa kohden, Snappertuunassa sijaitsevaan Calliolaan, sieltä vielä Fiskarsiin ja "thö" sinisenä hetkenä Mustioon. Päivässä ehti näkemään super paljon kivoja ja inspiroivia paikkoja sekä innostuneita ja todella symppis yrittäjiä tarinoineen.

Jaan tässä pari vinkkiä kivoista kohteista jotka jäivät erityisesti mieleeni ja joita ehdottomasti suosittelen, näin talvella (tsekkaa joulmarkkinat ja muut ajankohtaiset häppeningit täältä!) tai vaikka sitten kesällä kivaksi päiväretkikohteeksi.

Aloitetaan vinkistä ensi kesälle: Tämä on ehdoton juttu jonka itsekin tahtoisin toteuttaa heti kun sää sallii. SE-actionin melontaretki, ja visiitti jos ei maailman niin ainakin suomen parasta jäätelöä tarjoavalle, jäätelökahvilalle. Kiska sijaitsee Sjundbyn linnan pihapiirissä, vanhassa viljamakasiinissa aivan kosken partaalla, todella nätissä paikassa. Voin vain kuvitella kuinka nättiä on kesällä padlailla tuolla. Ja perille asti autollakin pääsee. Komea linna on yksitysomistuksessa, mutta SE-action järkkää sinne myös opastettuja kierroksia. No entä se jäde? Taivaallista! Mustaherukkajäätelö on must!

Sitten asiaa oluista, vaikka tällä(kin) saralla olen ihan maistelija ja fiilistelijä, on pienpanimobuumi ja hipsterihypetys saanut minutkin tarttumaan olutpulloon uteliaammin. Fiskarssissa toimii Rekolan panimo, joka on kehittynyt ja kasvanut melkoisesti. Rekola varmasti onkin monelle jo tuttu, ja nätä oluita on jo melko hyvin saatavilla. Jos vierailet Fiskarsissa kannattaa pistäytyä panimon puodissa, ja oluen lisäksi ostaa kotiinviemiseksi Fiskarsin juustolan ranskalaistyyppisiä juustoja, ne ovat huippulaadukkaita ja herkullisia. Gotin, oui oui! Rekolan panimon kyljessä toimivaan päheään Ägräs Distilleryn Tap-roomiin täytyy ehdottomaati tehdä oma maistelu ja fiilistelyvisitti!

Mustion Linnan kupessa pistäydyimme pienessä ja sympaattisessa Svartå bryggerissä. Täällä, pienessä punatiilisessa varastorakennuksessa on vielä pientä tuotanto varrattuna Rekolaan, ja pullotuskin tapahtuu käsityönä. Mukaan olutta ei vielä saa ostaa itse panimolta, ne on nää lakien koukerot vielä semmosia. Pääsimme maistamaan muutamat oluset läpi joista suosikikseni nousi kauniin värinen Amber ale.

Svartå bryggerin oluita pääsee nauttimaan mm. Mustion Linnan krouvissa, joka on hitusen fiininmpi ravintola, ja vielä White Guidessa listattu Suomen 11. parhaaksi ravintolaksi. Nautimme täällä erittäin hyvän annoksen kuhaa, tietysti kaikki lautaselle päätynyt on lähiruokaa ja vahvat ja aidot maut tuntuivatkin suussa. Krouvi oli todella tunnelmallinen talvi-iltana, ja täällä varmasti saa nautittua taidolla ja pieteetillä valmistetun illallisen pitkän kaavan mukaan. Mustion Linna tiluksineen on todella kaunis, ja puisto on upea, erityisesesti kevätvihreän aikaan. Kyllä satumaiselta näytti paikka näin lumiasussakin. Linna on avoinna opastettuina kierroksina, ja pihapiiristä löytyy ravintolan lisäksi hotelli, joten siine siis sulattelemaan krouvin illallista. Kyllä kiitos!

Upea (ja itselleni ihan tuntematon) villikortti -kohde oli paikka nimeltä Calliola Snappertunassa. Calliola on keskittynyt pitämään yritysten kokous, koulutus ja virkistymistilaisuuksia sekä häitä ja muita yksityisjuhlia. Paikka onkin ollut ennen avoinna vain ryhmille, mutta nyt yrittäjät ovat avaamassa ensi maaliskuussa B&B majoituksen ja ravintolakin tulee olemaan auki yksityisasiakkaille perjantai-iltaisin. Metsän ja luonnon keskellä sijaitseva, hyvin organisoitu ja hoidettu sekä kaunis paikka on mitä mainioin getaway, jossa varmasti pääsee lepäämään kaupungin tomuista. Calliolan väellä oli myös pienpanimosuunnitelmia kehitteillä yhteen piharakennuksistaan. Tilukset levittyvät laajalle ja päärakennuksen lisäksi pienempiä majoitustaloja, venevajaa ja saunarakennusta löytyy. Me ehdimme nauttia upean lounaan Calliolan huippukokkien huostassa. Raaka-aineet tulevat niin läheltä kuin vain on mahdollista; pihapiiristä, tai ainakin Läntiseltä-Uudeltamaalta, ja kokit ja Calliolaa pyörittävät Maiju ja Kari Kasanen leikkimieleisesti kilpailevat parhaista sieni- ja marjapaikoista.

Aluksi meidät toivotettiin tervetulleiksi mainioilla ja näyttävillä uunissa paahdetuilla keltajuuritikkareilla joita dipattiin mahtavaan hunajavingrettesoosiin. Varsinaisena alkuruokana mahtavaa kuhaa ja vielä mahtavampaa mustatorvisienikeittoa, voi slups! Pääruokana oli kokin itse metsästämää sorsaa, jälkkäriksi mustaherukkasorbeeta ja sen rinnalle pihan douglaskuusesta tehtyä kastiketta ja puolukkavaahtokarkki. Mini porkkanakakku ja pannukahvi vielä päälle ja oli tämä bloggariporukka lyöty ällikällä. Lounasvierailusta jäi mieleen Calliolan huipputyypit ja heidän vieraanvaraisuus ja intohimo paikkaa kohtaan. Huippu tyypeille suuri kiitos, tämä oli vuoden paras elämys! Kiitos myös bloggariseurasta: Puistolan Bistro, Suusta suuhun, Arde arvioi ja Tuopillinen.

Reissun järkkäsi ja tarjosi LUMO.

Slow Food Festivaalit Fiskarsissa

Vietin aurinkoisen lauantain Visit South Coast Finlandin kutsumana Fiskarsissa, ja Slow Food Festivaaleilla. Festarit ovat lähiruokamarkkinat, joka tarkoittaa sitä, että kaikki tuotteet jotka ovat myynnissä, ovat joko viljelty tai jalostettu läntisellä Uudellamaalla. Osallistujia, eli mm. leipomoita, viljelijöitä, lihantuottajia, kalastajia, ym. oli paikalla yli kuutisenkymmentä, niin pihalla omissa pikku telttapisteissään, makasiinissa tai sisätiloissa Kuparipajan saleissa. Kaksipäiväiset festarit ovat jo tältä syksyltä ohi, mutta lisää on luvassa. Slow Food Festivaalia tullaan järjestämään Fiskarsin Ruukissa vuosina 2016 – 2018, ja ensivuonna syysviikonloppuna 1-2.10.

Matkasin bloggariporukalla Fiskarsiin bussikuljetuksella ja oppaamme Slow Food Västnylandin Bitte Westerlund kertoi meille mitä kaikkea perillä odottaisikaan ja vinkkaili hyviä tuotteita. Kova hyörinä olikin jo Fiskarsin raitilla käynnissä kun saavuimme perille aamupäivästä ja aloitimme kierroksen Sundbyn jäätelön jädemaistiaisilla ja Slow Food Västranylandin pullakahveilla. Sjundbyn jäätelö oli aivan ihanaa! Mutta tällä hetkellä sitä saa vain Kirkkonummelta, Lohjalta, Karjaalta, Siuntiosta ja Petris Chocolate Roomista Fiskarsista, ja onneksi myös suklaapuodin Helsingin pisteestä. Tätä on nimittäin saatava lisää. Jätskitäti kuitenkin kertoi uudesta jätskikoneesta, joten kohta on kapasitettia levittäytymiseen. Hyvähyvä!

Maistelimme myös hunajaa, lammasmakkaroita, leipomotuotteita ja Fiskarsin juustolan ranskalaisen juustomestari Thierryn superhyvää ranskalaista tuorejuustoa. Huikat Mustion panimon Amber Pale alea ja sitten jaksoi taas kiertää kojulta kojulle. Väkeä oli liikkeellä paljon ja iltapäivästä alkoivat tuotteetkin jo monelta loppumaan. Ravintolapuolella oli mahdollista syödä monenmoista ja tosiaan myös maistella Rekolan ja Mustion panimon oluita. Ihana syysilma ja kaunis Fiskars oli saanut liikkeelle kaikenikäistä ja kaikenkarvaista porukkaa, korit täyttyivät herkuilla ja poskia punoitti raikas ilma. Hyvästä, puhtaasta ja reilusta ruoasta välittävälle hieno tapahtuma ja retken väärti hiukan kauempaakin. Kävijöitä oli tänä vuonna oli arviolta 10.000, mahtava määrä!

Uusi kamera ja uudet kujeet... Testimielellä videota... 

Bussikuljetuksen ja opastuksen tarjosi Visit South Coast Finland