Menu Nordic virolaisittain, valofestarit Tallinnassa ja mystinen Rummu.

Yhteistyössä Tallik

Olin viimeviikolla mukana Tallinkin järjestämällä ruokamatkalla Tallinnassa. Pääpointtina oli maistattaa toimittaja- ja bloggarijoukolla Silja linen ja Tallinkin laivojen loppuvuoden Menu Nordic. Menu Nordic on siis se vaihtuva menu laivan fine dining-ravintolassa, Sijalla esimerkiksi Bon Vivant-ravintolassa. Loppuvuoden Menu Nordic on hitusen enemmän Baltic kuin Nordic, sillä sen on suunnitellut virolainen keittiömestari Peeter Pihel. Menu sisältää virolaisia makuja ja raaka-aineet tulevat suoraan Viron metsistä, mailta ja vesistä. Viro viettää tänä vuonna 100-vuotsijuhliaan, joten tässä menussa onkin tarkoitus tutustuttaa ihmiset virolaiseen ruokakulttuuriin modernilla twistillä. Menu on kyllä selkeästi eri tyyppinen kuin aikasemmat maistamani Menu Nordicit, joissa on maistunut skandinaavisemmat maut suomalaisten ja ruotsalaisten kokkien suunnittelemina.

Uudessa Menu Nordicissa on 5 ruokalajia jossa on possua, siikaa, turskaa, viiriäistä ja vihanneksia, juureksia ja marjoja. Kasvis ja vegaaniruokalijoille on oma kolmen ruokalajin menu. Menu tarjoillaan aina viinipaketin kanssa ja menun hinta laivoilla on 118 euroa, kantsikortilla saa hitusen alennusta. Menua tarjoillaan 9.1.2019 asti

Ensimmäinen alkupala; puna- ja keltajuurta sekä 6kk suolattua porsaankylkeä ohuena siivuna, ja toinen alkupala mustajuurta ja graavattua siikaa ja viiriäisen munia, olivat hienostuneen finedine-ulkonäön omaavat, mutta puhtaat ja reilut makumaailmaltaan. Pikkelöintitekniikkaa ja savustusta maistui, punajuuret kypsytetään erikoisemmin heinälaatikossa. Ehkä tällaista makua ja raaka-ainetta vähän osasinkin odottaa. Tummaa virolaista vuokaleipää voilla meni parikin viipaletta annoksien välissä.

Pääruoista ensimmäinen; turskanposki, jokirapukastike ja peipsiläinen sipuli oli sitten aivan loistava annos, ja suosikkini koko menusta. Toinen lautanen olisi mennyt helposti ja tuo kastike oli juuri sopivan suolainen ja lempeän voimakas. Yleensä olen saanut liian ärtsyjä rapukastikkeita. Seuraava päruoka oli myös maukas annos viiriäistä ( annoksessa myös viiriäisen sydäntä!) ja juureksia. Viiräinen on Virossa yleinen raaka-aine, ja löytyy monen ravintolan listalta muodossa tai toisessa.

Jälkiruoka oli aikamoinen ylläri, eteen tuotiin kaunis ja herkkä annos punaherukkamannavaahtoa!  Virossa vispipuuro on klassikko. Virolaiseen perinnekeittiöön kuuluu myös tattari, puurona ja lihan lisukkeena tavallisimmin ja tässä menussa jälkkärissä, jossa oli käytetty tattarimannaa. Foodielle Menu Nordic on sopivaa ja laadukasta aistien kutkuttelua laivamatkalle. Menu oli myös juuri sopivan täyttävä, ähkyltä välttyi. Jos on pihvinälkä, valitsisin toisen ravintolan.

Virolainen sommelier, Mati Timmerman on tehnyt juomaparitukset, ja omat suosikit olivat alkuruoan kanssa tarjottu itävaltalainen Pfaffl Weissburgunder valkoinen, ja jälkkärin kanssa mainiosti kimmppaan sopinut raikas ja sopivan makea Italialainen Acquesi Brachetto Spumante. Menis kyllä muutenkin.

Samaan päivään sattui sopivasti Tallinnan Kadriorgin puiston valokarnevaalit ja lämmin syyskuinen ilta oli aivan parasta viettää hämärtyvää ja elävin tulin ja valoin koristeltua puistoa kierrellen. Tänä vuonna tapahtuma oli kaksi-iltainen ja keskellä viikkoa, vaikka väkeä oli paljon liikkeellä, niin mitään jonoja ja ruuhkarysiä ei tullut eteen kuten tammikuisissa Helsinigin valokarnevaalissa on välillä käynyt. Kannattaa tsekata valokarnevaalien ajankohta, jos ensi syksynä suunnittelee Tallinnaan matkaavan. Varsin laadukas tapahtuma kivalla puistoalueella, josta löytyi myös mm. konsertteja ja ruokarekkoja ja kivoja kojuja.

Okei, nyt tulee mielenkiintoisin kokemus tällä reissulla. Turkoosia vettä, avaruusmaista hiekkakenttäistä maisemaa, graffitteja ja hylättyjä, osittain veteen uponneiden rakennuksien luurankoja. Ollaan Rummussa, hylätyllä vankila-alueella ja kalkkikivilouhoksessa.

 Rummun hylätty louhos on noin 45 kilometrin päässä Tallinnasta. Neuvostoaikaan täällä louhittiin kalkkikiveä ja vasalammen marmoria. Louhoksen työtekijät olivat viereisen vankilan vankeja. Louhos lopetettiin viron itsenäistyttyä, eli 1991. Vankila jatkoi vankilana vielä vuoteen 2012. Kun louhinta lopettiin pohjavesi alkoi nopeasti täyttämään louhosta, ja muodostui kirkasvetinen järvi, jonka upoksiin on jäänyt kaikenmoista rakennustavaraa, piikkilankaa ja osia rakennuksista. Alueesta on tullut suosittu uimareiden ja sukeltajien keskuudessa, turkoosi kimmeltävä vesi houkuttelee monia. Mikään turvallinen lapsiperheiden uimarantakohde ei tämä kuitenkaan oikein ole, raunioilta hurjapäät hyppivät veteen, ja kuolonuhreiltakaan ei ole vältytty. Paikkaa ei ole vartioitu, ja porteilla ja varoitus- ja kieltokylteillä on osittain suljettu pääsyä alueelle maanomistajan toimesta. Varmaankin jostain aidankolosta pääsee kuitenkin luikahtamaan helposti jos tänne halajaa. Luvallisesti paikalle pääsee järven kautta rantautuen oppaan kanssa, Paekaldan lomakeskuksesta vuokrattavilla kanooteilla. Syksyisenä tuulisena päivänä ei veden pohjaa aivan erottanut, mutta erittäin mystinen tunnelma tällä alueella ja autiolla louhosrauniolla kyllä vallitsi. Joku musta korppi olisi voinut hyvin kraakkua tuolla piikkilangalla keikkuen, mutta paikka oli aivan eloton, vain tuuli puhisi heiniä miltei vaakatasoon.

Toimittajamatkan Tallinnaan tarjosi Tallink

Ravintola Cru ja Kaks Kokka, Tallinna

Vielä olisi pari mainitsemisen arvoista ravintolaa jäljellä Tallinnan reissulta. Täältä ja täältä pääset lukemaan missä muualla kävimme yhden yön Tallinnanmatkalla.

CRU

Tallinnaan kannattaa ehdottomasti jäädä ainakin yhdeksi yöksi, sillä näin illan saa viettää rauhassa ja syödä vaikka pitemmänkin kaavan mukaan. Me valitsimme lauantai-illaksi Ravintola Crun, koska olimme kuulleet tuttavilta positiivista kommenttia, ja kai jotain kertoo myös se, että ravintolan pääkokki on valittu Viron edustajaksi ensi vuoden Bocuse d'Oriin, kokkien olympialaisiin Lyoniin. Odotukset olivat siis melko kovat :)

Cru sijaitsee aivan Tallinnan vanhan kaupungin "pääkadun" varrella. Ovi kadulle on aika huomaamaton. Nyt kesäaikaan ravintolat ovat levittäneet terassit vilkkaalle kadulle, joten sitä helposti kävelee tietämättään helmien ohi. Cru on myös boutiquehotelli, ja näyttääpä varsin kivalta sellaiselta.

Crun pieni ja kiva etusali oli jo täynnä ruokailijoita, joten meidät ohjattiin baaritiskin takaa löytyvään suurempaan saliin. Suurikin sali oli tunnelmallinen, vaikkakin hämmästyttävän tyhjä lauantaina parhaaseen illallisaikaan, vain parissa pöydässä oli asiakkaita meidän lisäksi.

Crussa on jo selvästi kalliimpi hintataso, mutta laatu ja palvelu ovat aivan huippua. Pullo vettä, lasilliset viiniä, kaksi alkuruokaa ja kaksi pääruokaa sekä kahvi kustansivat yhteensä 81 euroa. Leivät tuotiin pöytään pahkasta koverretussa kulhossa. Tumma pähkinäleipä oli herkkua niille jotka pähkinää pystyvät mutustamaan, vaalea kuiva patonkisiivu oli floppi (jämät hotellin aamiaiselta?!). Alkuruokia harkitessa kannaattaa muistaa, että Viron puolella annoskoko on reilu, syöt sitten missä vaan, nyt oli pakko jättää jälkiruoka välistä. Muista siis mennä erittäin nälkäisenä syömään!

Alkuruoaksi neiti valitsi annoksen josta löytyi villiparsaa, kukkakaalisosetta ja ankanmuna uppomunatyyliin tehtynä. Kaunis ja pehmeän kesänmakuinen annos. Täyttävä tosiaan oli. Jiin alkuruoka, omenasavustettua lohta, kurkkua, merilevää, yrttejä ja smetanaa, oli aivan nappisuoritus. Pientä annoskateutta leijui ilmassa ;) Annos oli riittävän kepeä ja kesäinen, vaikka itse kalapala olikin kookas. Savun maku tuntui selvästi ja lohen kypsyys juuri oiva, vain hivenen reunoilta kypsynyt. Kumpikin alkuruoka oli huolella tehty, ja kauniita ilmestyksiä kupeissaan.

Pääruaksi neiti otti Viron Peipsi-järven kuhaa, joka tuotiin uunipannulle aseteltuna. Ison täydellisesti paistetun kuhapalan lisäksi annosessa oli ihanasti hampaissa rouskuvia ja makeita sokeriherneitä palkoineen, pekonia ja rapukastiketta. Annoksessa oli makua ja voimaa yllättävän paljon. Rapukastike oli herkullinen, erittäin vahva, sen suolaisuus pelasi hyvin sokeriherneiden parina. Jos odottaa ja haluaa perinteistä kevyttä kala-annosta hentoine makuineen, se ei ole tämä :) Todella hyvä ja erilainen annos! Jii päätyi häränlihafileeseen ja varsinainen jötikkä olikin kyseessä. Paksu liha oli täydellisen medium, ja voi pojat kuinka maukasta. Lisukkeita oli niukasti, mutta lihahan oli annoksen kuningas. Parasta lihaa sitten Amsteradmin kulmakuppilan :)

Crusta jäi meille todella positiivinen kuva. Laadukasta ruokaa Virolaisista aineksista, loistava palvelu. Annoskoot hieman yllättivät. Cru avaa ovensa lounasaikaan, joten päivämatkalaisillekin tämä keskeisellä paikalla sijaitseva Cru on hyvä vaihtoehto.

Cru: Viru 8

Kaks Kokka

Monelle on ainakin nimenä tuttu Tallinnalainen ravintola Ö. Ö on saanut Viron paras ravintola -tittelin vuonna 2008 ja 2009 ja on keikkunut muutenkin "top" listoilla. Ö:tä johtamassa on nyt uudet kokit (Martin Meikas ja Ranno Paukson) jotka loutsaavat myös toukokuussa avattua Ö:n pikkusisarta, Kaks Kokkaa (suomeksi kaksi kokkia). Ö ja Kaks Kokka sijaitsevat vieretysten vilkasliikenteisen Mere puisteen varrella, lähellä satamaa (lähellä on myös symppisravintola Sfäär, jonka käynnin jälkeen tämä blogi sai alkunsa).

Kaks Kokka on rennosti sisustettu bistrotyylinen ravintola. Menu painottuu sesonkien ja kausien mukaan siitä mitä on tuoreena hyvin saatavilla. Juomalistalla on alkoholillisten juomien lisäksi saatavilla mm. talon omaa limonaatia ja mehua. Crusta viisastuneina jätimme alkuruoat välistä ja valitsimme suoraan pääruuat. Jii oli taas lihan kannalla ja Papu kalan. Jossain välissä vähän treidattiin annoksia keskenämme ja todettiin, jälleen, miten hyvää ruokaa Tallinnan ravintolat tarjoavatkaan!

Neidin annos oli paistettua turskaa ja peruna-sipulimuhennosta, simppeliä ja herkullista, mutta samalla todellakin vie nälän :) Jiin lammas suli suuhun ja lisukkeina perunamuusi ja mielettömät makeat sipulit + portviinisoosi. Jiin annoskoossa ei myöskään oltu kitsasteltu ja vatsa täyttyi sopivasti.

Jälkkärilistan viiden euron annoksista nimen perusteella valikoitui strawberry smash; marinoituja mansikoita, minttujädeä ja keksimurua. Lasilliset herkullista Itävaltalaista makeaa jälkkäriviiniä jonk jälkeen oli helppo kävellä lyhyt matka satamalle ja astua laivaan. Olo oli varsin kylläinen ruokareissun jälkeen.

Kaks Kokka: Mere pst 6E ( käynti sisäpihan puolelta)

Edellisten Tallinnanreissujen perusteella voimme myös suositella mm. seuraavia raintoloita:
Leib Resto ja Aed, Sfäär, La Bottega ja Von Krahli

Matka toteutettiin yheistyössä Indiedaysin ja Tallink Siljan kanssa

Ravintolat Nop, Sinilid ja Must Puudel, Tallinna

NOP

Saavuimme Tallinnaan sopivasti puolenpäivän jälkeen lauantaina, matkakassin heitto hotellin säilytykseen ja kävellen Kadriorun puiston suuntaan. Olimme merkanneet puhelimen kartalle matkan varrella sijaitsevan Pood & Kohvik Nopin, eli kahvila-ravintola-luomupuodin, jossa päätimme syödän lounasta.

Paikka on nätissä vaaleansinisessä puutalossa rauhallisella pikkukadulla. Nopilla on viehättävä sisäpiha ja kohtalaisen kokoinen valoisa ja viihtyisä ruokasali. Pienestä luomupuodista paikalliset hakivat lenkkitamineissa croissantteja ja vihersmoothieita mukaan.

Ravintola Nopin idea on tarjota puhdasta luomu- ja lähiruokaa. Tarjolla on aamiaista, lounasta ja ruoka-annoksia, kakkukahvittelua ja supersmoothieita. Koska kellot ja masut näyttivät jo isompaa nälkää, valkkasimme pääruokien lisäksi alkupalaksi leipää, camembert juustoa ja uunissa paahdttuja balsamico-viinirypäleitä. Yksinkertaista ja maistuvaa!

Pääruokalistalta Jii otti mereneläväpastan, joka oli mukavan raikas ja samalla maukas annos. Kunnon ravut ja simpukat ja sitruunapinaattikastiketta. Neiti otti hamppariannoksen, joka tuli pöytään kolmena pienenä naudanlihaburgerina plus lohkoperunoita. Burgeriannos oli kyllä hyvä, ja itse jauhelihapihvi oli aivan paras; täyteläinen aito maku! Nop sopii mielestämme juuri kahvipaussille tai rennolle lounaalle, ja sijainti mitä sopivin kun mtkaa Kadriorun puistolle ja taidemuseo KUMUn suuntaan.

Pistäydyimme ruokailun jälkeen myös luomupuodin puolella. Valikoimissa näytti olevan tuoreita leivonnaisia, vihanneksia, maitotuotteita, oluita, siidereitä ja viiniä, jauhoja, myslejä ja muuta kuivatavaraa sekä mm. virolaista La Muu luomujädeä, jota olisi kyllä pitänyt maistaa...

Vinkkinä kahvihifistelijöille:
Nopista pienen matkan päässä sijaitsee kahvila Gourmet Coffee, josta saa laatukahvia Tallinnan huippubaristojen tekemänä, diplomeita olikin seinällä pitkä rivi. Gourmet Coffee tarjoaa myös ruokaa jos nälkä yllättää. Kahvia papuina ja jauhettuna, sekä kaikenlaista kahvinoheistuotetta ja masiinaa voi ostaa myös mukaan. Me nautimme aromikkaat kupposet paikan päällä.

NOP: Köleri 1
Gourmet Goffee: L.Koidula 13a


Sinilind

Sinilind on hauskasti vanhoilla eripari retrohuonekaluilla sisustettu nuorekas kahvila ja yökerho vanhassa kaupungissa, ihan muurin kyljessä. Päiväsaikaan edukasta kevyttä ruokaa ja juomaa, illalla lisäksi musiikkia tarjoileva Sinilind on entisen leffateatterin tiloissa. Alkuillasta paikka oli vielä hiljainen. Otimme lasilliset viiniä ja mutustimme samalla ohutta leipää kera herkkutahnan. 

Sinilind: Muurivahe 50


Must Puudel

Must Puudel on tyyliltään hyvin samanlainen, olohuonemainen "nykymymmola" kuten Sinilind. Trendikäs ja hip. Ilmankos, sillä selvisi, että Sinilindillä ja Must Puudelilla on samat omistajat. Must Puudel sijaitsee myös vanhan kaupungin muurien sisäpuolella ja on helposti käveltävissä, kuten paikka kuin paikka Tallinnassa.

Sunnuntaina brunssiaikaan Must Puudelissa oli hyvin raukea tunnelma. Istuskelimme pitkän hetken ikkunapöydässä ja katselimme kun sade piiskasi mukulakiviä. Hiljalleen ravintolasali täytyikin ja viimein mekin luovutimme paikat seuraaville. Taustalla soi Röyksoppia ja lautasilla oli peruna-lohiannokset ja leipäsetti (pähkinäleipää ja paria ohutta näkkärileipiä) sekä punajuuri-, herne-avocado- ja kikhernetahnoja. Hyvää oli!

Must Puudel: Muurivahe 20

Tallinnan matkastamme voit lukea lisää myös täältä.

Matka toteutettiin yheistyössä Indiedaysin ja Tallink Siljan kanssa

Muilla mailla: Tallinna 28-29.6.14

Yheistyössä Indiedaysin ja Tallink Siljan kanssa
Toinen osa ruokamatkasta luettavissa täältä, ja kolmas osa täältä.

Teimme viime viikonloppuna pienen Tallinnanreissun. Päätarkoituksena tietenkin oli syödä hyvin, ja sehän ei ole ongelma lahden toisellapuolen. Pieni googlettelu ennen matkaa, ja listalle oli merkittynä jo miltei parikymmentä "tonne mä haluan" paikkaa. :P Postauksen lopusta löytyy vielä matkalta kuvaamamme videonpätkä.

Tallinna on kyllä mahdottoman hyvä ja mielenkiintoinen kohde kulinaristille. Ravintoloissa on hyvä hinta-laatusuhde, ja ne ovat piristävän erilaisia ja mutkattomia. Meidän kohdalle osui vain hyvää palvelua ja hyvää, oikestaan törkeän hyvää, ruokaa. Kaikkialle ei millään ehdi, mutta kun yöpyy Tallinnassa on jo mukavasti aikaa parillekin ravintolalle, kahvilalle, ostoksille ja muulle aktiviteetille. Kahden tunnin laivamatka Tallinkin shuttlella (muut laivat taitavat olla hiukan hitaampia) sujuu kun osaa asennoitua matkaa oikealla tavalla, ota vaikka pokkari matkalukemiseksi.

Koska näitä kivoja ravintoloita ja muita tutustumisen arvoisia alueita ilmestyi to go -listalle niin monta, jouduimme paljon jättämään seuraavaan kertaan. Myös sunnuntain sateinen säätila hieman verotti suunnitelmiamme. Nyt jäivät Kalamaja-alue sekä Telliskivi ja monien hehkuttama ravintola F-Hoone näkemättä. Sensijaan aurinkoisena lauantaina kävelimme keskustasta noin kilometrin matkan Kadriorun puistolle ja Kadriorun taidemuseolle, joka sijaitsee entisessä Pietari I:lle rakennetussa kesäpalatsissa. Palatsissa oli esillä Eveline von Maydellin mustavalkoisia silhuetti-teoksia. Eli siis varjokuvia, mitä leikaan pienillä terävillä saksilla mustalta paperilta. Kadriorun alueella söimme lounaan Nop-kahvila/ravintola/luomupuodissa josta myöhemmin lisää.

Lauantain illallisravintolaksi valitsime vähän fiinimmän Crun, viinilasilliset ja naposteltavaa nautimme retrohenkisesti eripari kalusteilla sisustetussa Sinilidissä. Samantyylisessä Must Puudelissa pientä sunnutai brunssausta, ja koska paluulaiva lähti vasta illalla klo 19.30 oli meillä vielä hyvin aikaa syödä lisää :) Finedining-ravintola Ö:n viereen, lähelle satamaa, on nimittäin hiljattain avautunut Ö:n "pikkuveli" hiukan rennompi bistromainen Kaks Kokka, jonka testasimme juuri ennen laivaan lähtöä. Kirjoittelemme näistä kaikista paikoista vielä lisää erilillisissä postuksissa.

Tallinnan "ruokamatka" oli varsin onnistunut. Tallinna on kaupunkina helposti lähestyttävä ja sopivan kompakti yhdenyön matkalle. Ravintolahinnat ovat reippaasti alhaisemmalla tasolla kuin meillä, ja muutaman euron viinilasilliset isoja kaatoja. Vanhan kaupungin kahvilassa tosin törmäsimme jo turistihintaisiin 5euron kakkupalohin, Chocolaterie Pierressä ei tosin säästellä suklaata... :)

Lisää ruokapohjaista Tallinnajuttua siis tulossa, jos olet ihan just lähdössä matklle, niin myös TallinkSiljan Facebookista ja varsinkin täältä koottuna löytyy hyviä matkavinkkejä!

TallinkSilja piffasi laivamatkat ja majoituksen, matkaohjelma, ruuat ja tarjoilijoiden tipit omasta taskusta.

Leib Resto ja Aed 13.7.11

Teimme jokinaikaa sitten päiväpyrähdyksen Tallinnaan. Valmiiksi oli katsottu ruokapaikaksi Leib, Resto ja Aed (leipä, ravintola ja puutarha -menisikö suomeksi näin?), joka on päässyt Viron top 50 ravintolat -listalle tänä vuonna.

Ravintola on melko tuore tulokas, perustettu noin vuosi sitten vanhaan kaupunkiin, ihan sinne sataman puoleiselle laidalle. Suosittelemme merkkaamaan osoitteen puhelimeen tai perinteisesti paperikarttaan, sillä oli hiukan hankalaa löytää ravintolaa, varsinkin kun etsi kadulle avautuvaa ovea. Ravintolaan mennään nimittäin ensin puutarhaportista ison sisäpihan läpi.

 Toisaalta on kiva kun ravintola on vähän piilossa, saimme ruokailla melkein ainoina turisteina paikallisten joukossa. Päiväsaikaan muutama pöytä oli terassilla vapaana, sisällä enemmänkin, mutta pöytävaraus kannttaa varmasti tehdä jos iltaruokailua ajattelee.  Me ruokailimme ulkona muurin kylkeen muutaman metrin korkeuteen rakennetulla tunnelmallisella terassilla. Sieltä olikin hauska tarkkailla alas pihalle kesäkeittiöön, jossa kokkipojat valmistivat ruokia.

Hyvää englantia puhuva henkilökunta toimi ripeästi ja erittäin ystävällisesti. Saimme ensiksi tuoretta leipää jota mutustimme ja maistelimme viinejä. Valinnanvaraa oli viineissä, varsinkin pulloittain myytävissä todella paljon, lasillisia ookoosti.

Ruokalista on myös sopivan lyhykäinen Leibissä. Halusimme jotain ulkogrillissä valmistettua, ja siltä listalta meille löytyi hamppari ja kanasalaatti. Neidin olisi myös tehnyt mieli kalaa, mutta päivän annoksessa oli niin monta muuta allergisoivaa ja sopimatonta ainesta, että olisi mennyt liian mutkikkaaksi tilauksen teko. Kummatkin annokset olivat oikein mainioita, hampparissa oli jokin raikas vaalea majoneesikastike joka toi makua burgeriin. Grillattu kana oli mureaa ja mehevää kuten pitääkin. Kummassakin annoksessa oli maukkaita yrttimausteisia lohkoperunoita.



Jälkkäreille oli pakko jättää vähän tilaaa sillä jo listalla ne kuulostivat hyviltä. Valinnanvaikeushan siinä lopulta iski, mutta suklaakakkuun ja  raparperi x3 annoksin päädyimme eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä. Suklaakakku oli sisältä vielä löysää ja lämmintä, ja kahvikupponen lämmitti vielä enemmän kun sadekuuro hetkeksi viilensi kesäpäivää. Raparperia kolmella tapaa annos oli huippu. Raparperia oli käytetty ihanan pehmesti moussessa, kastikeesta löytyi se perinteisempi kirpeä raparperin maku ja kekseistä pienen pieni häivähdys raparperia, sen veran pieni että eipä oikein maistanut, mutta hyviä olivat silti..

Ruoka ja juomat tuntuvat naurettavan halvoilta edelleen kun Tallinnaa vertaa Helsinkiin. Leibissä pääruoat olivat siinä 12-18euroa jälkkärit 4-5euroa (samoin viinilasilliset). Ruoka oli hyvää ja kaunista, miljöö tunnelmallinen ja meille jäi erittäin postitiivinen kuva ravintolasta.

Tähdet: 4