Muilla Mailla: Bryssel

Kesäloman lomamatka suuntautui Belgiaan, josta jo tulikin tarinoitua täällä, pienessä maassa tosiaan riittää näkemistä. Mutta nyt vinkkejä Brysseliin, jonne on helppo tehdä vaikkapa viikonloppumatka näin syksyllä.

Brysseli on kuuluisa suklaasta, sarjakuvista ja EU-korttelistaan, oluita ja ranskanperunoita unohtamatta. Pitkä viikonloppu on varsin sopiva aika tutustua kaupunkiin. Kulutin aikaa museoissa, kaupunkia jalkaisin kierrellen, syöden, juoden ja kaupoissa shopaten. Ja bongattu on vielä Väyrysen Paavo! Sää oli, ja kuulemma on aina, todella vaihteleva, sadekuuroihin kannattaa siis varautua. Tai sitten käy ärripurrit, eli juosten lähikipsaan ja ostaa parin euron ja parin käyttökerran kestävä turhake varjo. Huomasin myös, että osa kaupoista meni kiinni varsin aikaisin ja sunnuntaina miltei kaikki kaupat olivatkin kokonaan ovet säpessä. Tunnelma Brysselissä oli melko ranskalainen (paitsi olutpaikat), arkisin pukukansaa kiirehti kaduilla ja liikenneruuhkat velloivat alkuiltaisin. Turisteja kohtasi aina paljon must-see nähtävyyksillä ja museoissa, mutta suomalaisiin en sentääm törmännyt kuin kerran. Mahtava 3 yötä kahden hinnalla hotellitarjous löytyi Le9 Hotel Centralista, heidän omilta nettisivuiltaan. Huone ja hotelli oli mageesti sisustettu, ja varmasti ilman huipputarjoustakin tämä hyvällä paikalla oleva hotelli olisi varattu. (Kannattaa varata huone pikkukadun puolelta, jos on herkkäuninen.). Tässä muutama kiva juttu ja ravintolasuositus Brysselistä, joka sattui matkan varrelle ja joita ei kannata missata.

Museot:

Jos yhtään sarjakuvat kiinostavat, niin pari tuntia vierähtää kepeästi Comic strip center -sarjakuvamuseossa. Museosta ei löydy niinkään Tinttejä, mutta sarjakuvan synty ja tyylit ja tekotavat käydään tarkasti läpi ja muita belgialaisia sarjakuvia esitellään vaihtuvissa näyttelyissä. Vielä tänä syksynä on aikaa nähdä esim. Jean Van Hammea. Isosta kirjakaupasta voi ostaa sarjakuvakirjoja ja oheishärpäkkeitä. Tämä museo ei ehkä ole lapsille kovin viihdyttävä, vaan nimeenomaan aikuisemmille sarjisfaneille. Kävimme myös Rene Magritten museossa, kun kerta Brysselissä ja Belgiassa olimme. Brysselin kaduilla voi myös bongailla taidetta; sarjakuvin koristeltuja seiniä ja pissaavia patsaita. Levähdä puistoissa ja piipahda kirkoissa.

Shoppaile täällä:

Suklaakauppoja Brysselissä riittää miltei joka kadunkulmalle! Place du Grand Sablon aukiolla sijaitsee monta suklaapuotia, mm. Pierre Marcolinin kaksikerroksinen lippulaivapuoti, joka on käymisen ja maistelemisen arvoinen. Edullisimmaksi tulee valita tiskiltä pussiin omanlainen herkkuvalikoima. Pakettidesign hivelee silmiä. Sablonin aukiolle kannattaa suunnata viikonloppuna, sillä silloin aukiolla pidetään antiikkimarkkinat joita on hauska katsella vaikkei mitään olisi ostamassakaan. Vaateostoksille kannattaa lähteä Avenue Luiselle, varsinkin jos kukkaron nyörit ovat vähän löysemmällä. Näkemisen arvoinen, katettu kauppakuja (suklaapuoteja, luksukskauppoja, kahviloita) alkaa ihan Grand-place aukion kulmasta. Tänne sadetta pakoon, ainakin. Ja täältä löytyy söpö Mary suklaapuoti!

Syö täällä:

Autenttista belgialaista kotiruokalounasta saa pienestä C'Est Bon C'Est Belge -ravintolasta. Tämä oli kiva jokakansan paikka josta sai ystävällistä palvelua. Päivän lounasvaihtoehdot on kirjoitettu liitutaululle, vaihtoehtoja oli muutama. Annokset olivat isoja ja hyvin belgialaisia ja juurikin kotiruokamaisia. Lihapata oli mureaa ja katkarapusalaatti raikas ja maukas eikä hinnoissa valittamista. Ruokien kanssa nautimme tietysti belgialaiset oluet. Älä missaa tätä paikkaa, ja ole ajoissa tai joudut jonottamaan lounasta.

Ranskiksille vaelsimme legendaariseen Maison Antoineen. Ranskikset olivat hyvät mutta ei tajunnan räjäyttävät. Parasta on kun ranutötterön saa viedä läheisten kuppiloiden terasseille ja tilata oluet kyytipojiksi. Oli myös hauska bongailla eri terdeiltä yksinäisiä EU-pisnesmiehiä puvuissaan ranutötterö ja pikkuolut seuranaan...

Ixellesin kaupunginosassa kävimme lounaalla modernissa japanilaisessa LittleTokyo ravintolassa. Ruoka oli törkyhyvää ja sitä oli paljon ja vielä edukasta laatuunsa nähden ja näin lounasaikaan. Eli jos liikut Ixellesissä niin bongaa tämä paikka ruokatauollesi.

Myös samoilla suunnilla sijaitsee La Mercerie - kahvila jossa katse vaeltelee kohti kattoa, aikamoinen rakennelma ja enkelikattomaalaus ;) Kahvila oli erikoinen, melkein kuin Marie Antoinette -leffan lavastuksissa olisi ollut, ja juurikin siistä syystä kiva kahvitauko bryssellipäivään. Brunssilautaset näyttivät vakuuttavilta, kannattaa kokeilla.

Olutkuppiloita löytyy kaupungista paljon, joten ovesta vain sisään ja pyydä suosituksia ja maistele paikallisia tai ainakin belgialaisia sekä trappist-luostarioluita. Vaikka et periaatteessa oluiden ystävä olisikaan niin varmasti jotain juomakelpoista löytyy, neitikin löysi ;)

Muilla mailla: Ravintola Les Pieds dans le Plat, Marenne, Belgia

Belgian kesämatkaa suunnitellessa tartuimme toki Michelin guide -ravintolaoppaaseen, koska sieltä olemme tehneet muillakin matkoilla mahtavia löytöjä. Belgia osoittautui aikamoiseksi tähtimaaksi. Jotain tällaista kyllä arvelimmekin kun Ranska siinä ihan naapurimaana hönkäilee. Mutta että 127 tähdellistä ravintolaa!

Nyt ei kyllä muistu mieleen miten löysimme Marennessa sijaitsevan Les Pieds dans le Plat -ravintolan. Saattoi olla Michelin ukolta tai ihan vain jostain netin syövereistä. Mutta heti nettisaitilla vierailtuamme ja nähtyämme mahtavat ruokavalokuvat (Ja kuvan kokista joka ulkoiluttaa talutushihnassa keitettyä hummeria :D ) ja luettuamme ravintolan tarinan, tiesimme että tämän ravintolan otamme lounasstopiksi, vaikka nyt puoli tuntia sivuummas suunniteltulta reitiltä pitikin ajaa. Ja hei, olipahan kyllä sen lenkin arvoinen kertaa 10!

Ravintolaa, keskellä pikemminkin pientä haja-asutusseutua kuin kylää, pitää isä-poika parivaljakko. Iskä Jean-Michel ehdotti pojallensa Maxille, että perustettaisko kimppaan rafla, juuri kun Max oli lopettanut Nimesissä kokki-harjoittelujaksonsa. Iskän lisäksi muutkin olivat huomanneet Maxin kokkitaidot, ja Maxille oli tarjottu työpaikkoja useammastakin arvostetusta ravintolasta. Päättivätpä sitten kuitenkin pistää hynttyyt yhteen ja perustaa uuden yhteisen ravintolan silloisista trendeistä ts. molekyyligastronomiasta / piiperrysmeiningistä poikeavalla tyylillä, eli jotain aidompaa ja rouheampaa. Max epäili, että sinne meni hänen tähtihaaveet mutta kun vuonna 2012 ravintola avattiin, niin tähti singahtikin jo puolen vuoden päästä Les Pieds dans le Plat'iin, peltojen keskelle.

Saavuimme pienelle parkkikselle, erittäin hiljaiseen kylään, missä siellä täällä oli siistejä jollei jo melkein hulppeita belgialaisia omakotitaloja puutarhoineen. Vähän epäileväisenä mietimme olimmeko nyt varmasti oikeaan aikaan liikkeellä ja oikeassa paikassa. Ravintolan sisäänkäynti näytti meistä puutarhalta ja takapihan sisäänkäynniltä, joten kiersimme vähän taloa, josko pääovi olisikin toisellapuolen paloa. Ei ollut, mutta Max-poika avasi meille keittiönoven ja pyysi sisään :D. Me vähän empiväisenä kysyimme onkohan se nyt soveliasta tulla tätä kautta sisään, mutta Max ei ollut moksiskaan harharetkestämme. Olipa muuten vimosen päälle hieno keittiö, kuparisine kattiloineen ja päheine uuneineen mitä siinä ehti ympärille vilkaisemaan. Kaikki onneksi ottivat meidät kovin iloisesti vastaan vaikka tultiinkin ihan väärästä ovesta ja ei puhuttu ranskaa bonjouria enempää :D

Ei muuta kuin shampanjaa laseihin ja menut kätösiin. Ja oli muuten erityisen hyvä kuplivainen, pehmeä ja pyöreähkö, juuri sopivasti kupliva - Lucas Carton - shampanja. Menuissa olikin sitten ihmettelemistä. Päädyimme  päivän lounas menuuseen (3 ruokalajia 40 euroa) mutta jäi kyllä aikalaiseksi kysymysmerkiksi mitä kaikkea sitä olisikaan tulossa. Neidin pähkinäallergia unohdettiin mainita, joten se lisäsi jännitystä entisestään :D No allergia ei ole mikään superpaha, joten piikkejä ei vielä tarvinnut kaivaa pöydälle eikä tilata ambulanssia portille.

Shamppisten kanssa saimme hiuksenohutta rapeaksi paahdettua leipää ja mahtavaa oliivitahnaa. Myös lämpimät sämpylät tulivat pöytään. Keittiöntervehdys alkuruokana saimme mielettömän makuista ja väristä tomaattisalaattia ja burrata-mozzarellaa. Mums! Seuraavaksi saimme varsinaiset alkuruuat, joita oli mahdollista valita kahdesta vaihtoehdosta. Jiin valinta osui simpukka-possu annokseen joka oli aika epeli annos. Siinä oli siis aivan mahtavia simpukoita, ja piitkään hautunutta (taisi olla pari päivää) porsaan kylkeä, siis samassa annoksessa. Maistui kyllä, vaikka combo aluksi vaikutti erikoiselta. Possun rasva ja merielukat löivät kättä. Kuvassa possu pilkottaa pitkän simpukan ja meriheinien alta. Neidin annos oli myös merenelävää, jotain hummeria tai rapua, mutta älkää kysykö miten se oli saatu tehtyä millinpaksuiseksi levyksi. Levy kuitenkin katosi nopeasti lautaselta. Tässä annoksessa näkyi ehkä eniten se "fine-dining" -leima mikä on myös monen mielikuvissa Michelin-ravintoloista puhuttaessa.

Pääruoat olivat herkullisia ja erittäin runsaskokoisia. Jiin kana-korvasieni-pasta oli aika perinteisen näköinen ja hyvin simppeli. Mutta herregud miten mehukas liha ja maukas kastike. Neidillä oli vaalea kalafile ja chorizo-risottoa, jälleen erikoinen yhdistelmä mutta superisti toimiva,  kala täydellinen, risotto mahtava ja maukas, kastike taas aivan yyberherkku joka piti lusikoida viimeistä tippaa myöden! Ja kuten ranskassa ja varmaan ulkomailla muutenkin tapana on, tulee kokki, tässä kohtaa iskä-kokki, morjestelemaan meitä ja paria muuta lounasruokaseuruetta.

Ennen varsinaista jälkkäriä edelsi pienet pre-jälkkärit. Valkosuklaavaahtoa ja suklaakeksien muruja. Päivän varsinaisena jälkkärinä oli vohvelia ja mansikoita! Ja siinä oli se paras belgialainen vohveli tältä matkalta, heittämällä! Kahvien kanssa saimme vielä pieniä herkkuja. Jäädytettyä suklaaganachea ja pikkukeksejä.

Lopuksi Maxkin pääsi keittiöstä morjestamaan meitä kaikkia, ja lopulta kokit jäivät vielä juttelemaan pitkäksi toviksi yhden pöytäseurueen kanssa, shamppislasien kera ;). Olipa mainio lounaskokemus, ruoka laadukasta, herkullista ja mielenkiintoista sekä virkistävän erilaista. Ravintolassa oli myös varmastikin koko Belgian kaunein ja romanttisin WC! Parasta olla siis hätä jos eksyt tänne. Kehoitamme kaikkia eksymään, mahti paikka :)

Muilla mailla: Belgia roadtrip

Terveisiä Belgiasta, suklaan, oluen, vohveleiden, simpukoiden ja Fritesien, eli ranskanperunoiden maasta. Kaikkea edellä mainuttua tulikin Belgian kesälomamatkalla maisteltua, ja täytyy kyllä todeta, että kalaruoat ja merenelävät kyllä veivät potin kotiin kun näin jälkeenpäin miettii parhautta (tai sittenkin se olut...). Yhtään huonoa tai edes keskinkertaista ravintolaa tai ruokahetkeä ei kohdattu. Viikon matka sujui muutenkin just niinkuin pitikin. Belgia lomakohteena ei varmastikkaan monella ole ensimmäisenä mielessä, eipä meilläkään, mutta niin vain pientä roadtrippiä aloimme suunnittelemaan keväällä. Pääkohteena oli Bryggen vanha kaupunki (ja Fidel-koira ikkunassa sekä muita In Bruges-leffan kulttikohteita). Ajelimme myös vuokra-autolla etelään, Orvalin trappistluostarille saakka, sekä pohjoiseen, nauttimaan kesäpäivistä Belgian superpitkille ja upeille hiekkarannoille. Kolme viimeistä lomapäivää kolusimme Brysselin museoita, shoppailukatuja ja suklaapuoteja.

Brygge tosiaan oli käymisen arvoinen, hieno valokuvauksellinen kaupunki. Ja vaikka turisteja oli paljon, niin yksikin katu sivummalle ja sait kulkea yksinäsi. Kaksi tai kolme yötä Bryggessä on sopiva hiukan tarkemmalle tutkiskelulle. Rauhalliset aamut ja illat ovat parasta aikaa kulkea kaupungissa. Teimme hyvän hotellilöydön aivan keskustasta, mutta juuri sen parin kadunpätkän verran pois hälinästä. Pieni nätisti sisustettu boutique tyyppien hotelli, Hotel Patritius, oli hinta-laatu suhteeltaan huippu ja sisäpihalta löytyi parkkipaikat joka oli meille must hotellivalintoja tehdessä. Suosittelemme! Kannattaa myös piipahtaa Cafe Vlissinghessä olusilla ja järkkyhyvää Speculoos (belgialaisten piparkakku) jädeä maistoimme Oyya jädebaarissa. Bryggestä oli vaikea valita illalliskohdetta, sillä niin moni ravintola vaikutti hyvältä. Varasimme pöydän Assiette Blanchen illalliselle ja annamme myös pekkua tälle. Belgiassa vähän joka ravintolassa on kolmen ruokalajin menut valmiiksi mietittynä, vielä varsin kohtuuhintaisena, joten lähes aina otimme tällaisen setin syödäksemme. Kalaruokia oli paljon listoilla ja näillä myös herkuteltiin, kun kerrankin oli mahdollisuus. Katkaravut ja simpukat sulivat suuhun. Mansikkakausi oli parhaimmillaan ja makeaa mansikkaa olikin aina jälkkäreissä mukana. Suklaajälkkärit puuttuivat tyystin listoilta, mikä aluksi kummastutti kun kerta suklaamaassa ollaan, mutta kahvin tilatessa mukana tuli aina jokin pieni suklaavaahto ja kakkupalanen jossa sitä kaivattua mustaa kultaa sitten olikin.

Belgian rannikolla on aivan omanlaisensa tunnelma. Hiekkarantaa riittää koko Belgian rannikon verran, suunnilleen 70 kilometriä. Rannikon kyliin ja lomakaupunkeihin tullaan sisämaasta viettämään aikaa useammaksi päiväksi tai viikoiksi. Aivan rannikko on suurelta osin rakennettu täyteen korkeaa kerrostaloa, loma-asuntoja. Ikkunoista on varmasti aika hulppeat näköalat, vaikka korkeat blokkitalot eivät hivelekkään silmiä. Hieman syrjemmässä rannalta sen sijaan on kauniita ja hyvinhoidettuja lomahuviloita puutarhoineen, joissa mieluusti voisi viettää viikonkin lomaelämää. Belgialaisetkin ovat kovia polkemaan ja hiekkarannan vierttä pääsee polkupyörillä kylästä toiseen. Myös raitiovaunu kulkee rannikkokaupunkien väliä. Belgian rannikolla on myös kasoittain Michelin-tähti ravintoloita, ja meidänkin oli pakko valita yksi tähti lounashetkelle. Tästä huipusta pakko kirjoittaa oma juttunsa!

Olimme myös etukäteen selvittäneet, että Oostduinkerken rannoilla olisi katkarapujen kalastusnäytös. Katkarapuja kalastetaan täällä vanhalla tyylillä, hevosten selässä! Oostduinkerke taitaa olla enää ainut paikka jossa kalastus tapahtuu vielä hevosten selässä, ja Unescon väki onkin laittanut tämän perinnetyön kulttuurilistallensa. Homma menee niin, että laskuveden aikaan kalastajat nousevat ratsaille, ja hevoset lähtevät kulkemaan noin metrin syvyiseen veteen ja vetävät perässään verkkoa johon sitten tarttuu kaikenmoista merenpohjasta, katkarapuja toivottavasti myöskin. Syötäväksi kelpaavat sitten tyhjennetään hevosen selässä oleviin koreihin, ja nopeasti vielä uusi rundi rantaa myötäillen. Jos satut alueelle kesäaikaan, on kalastusoperaatio kivaa seurattavaa rantapäivän lomassa. Selvitä etukäteen aikataulut täältä.

Reissuumme halusimme myös sisällyttää jonkin trappistluostarin visiitin. Näitä trappistluostareita on Belgiassa kuusi. Belgian karttaa pyöritellessä Orvalin luostari vaikutti sopivalta muuhun matkaohjelmaan, ja lisäksi Orvalia kovin kehuttiin nähtävyytenä. Kaikkiin luostareihin ei olekkaan mahdollista päästä vapaasti käymään. Uudet 2000-luvun luostarirakennukset ja panimotilat olivat kiinni vierailta, mutta luostarin vahemmat osat, rauniot ja museot (Orvalin oluen historiasta sekä luostarin moninaisista vaiheista) kävimme läpi. Orvalin oluset laitettiin auton takakonttiin, sillä oli jo kiire kohti maailman (tai ainakin Belgian) pienintä kaupunkia ja majapaikkaa Durbuytä.

Durbuy oli kaunis pikkuinen kylänen, kovin ranskalainen tunnelmaltaan. Hyvä kohde yhden yön visiitille, sillä kylä on nopeasti kierretty. Bongasimme Durbuyn läheltä, keskeltä ei mitään, yhden Michelin-tähtiravitolan johon oli ihan pakko päästä, koska olihan se keskellä ei mitään :D Ja mielenkiintoinen tarinakin ravintolalla on. Kirjoitamme tästäkin hienosta kokemuksesta oman juttunsta. Tulipahan taas mieleen, että voisi olla ihan hyödyllistä käydä se Ranskan alkeiskurssi, sillä näköjään vähän väliä löydämme itsemme matkalta ranskankielisiltä alueilta sormi suussa :)

Brysseli saakoon myös oman postauksensa, mutta kolme päivää tässä kaupungissa riitti meille oikein hyvin, kolusimme muutamat museot, kauniit puistot ja kuolasimme suklaakauppojen näyteikkunoilla. Jos suunnittelet reissua Belgiaan, niin nähtäväähän riittää. Autolla on helppo kulkea, sillä maa on kuitenkin sen verran pieni ja välimatkat lyhyitä. Ajokulttuuri on rajumpaa kuin täällä, mutta siihenkin tottui. Kovaa ajetaan, jopa ihan omakotitaloalueella ja kaistoja riittää. Ilman navigaattoria emme lähtisi Brysselin kaduille seikkailemaan, arkisin ruuhkat olivat aika hurjat, ja ihmiset kovin hermona. Onneksi me autoseikkailimme Brysselissä "hiljaisena" lauantai-iltana.

Top 5 highlightsit Belgian matkasta, sattumanvaraisessa järjestyksessä:

- Brygge

- Koksijde ja Oostdiunkerken beachit ja heppakalastajat

- Kala- ja äyriäisruuat

- Taidemuseot: Paul Delvaux Sint-Idesbaldissa ja Brysselin museotarjonta

- Oluet ja Suklaat