4.2 vietettiin ravintolapäivää, sää kun oli tSadissa aika viilee ja luminen ulkoruokintapuuhille, päätimme suunnata Mange Sud-ravintolaan, jossa pääsimme hyödyntämään cityshopparin etuja. Lumisateessa ja kireässä pakkasessa taapersimme Helsingin keskustasta Eiraan, välillä käväisten lämmittelemässä Designmuseossa ja muissa Helsinki-designpäivän häppeningeissä.
Mange Sud sijaitsee Etelä-Helsingissä, siellä missä unelmakämppien neliöhinnat lähentelee stratosfääriä. Paremmalla säällä Eira ja Kaivopuisto ovat kyllä kauniita seutuja sunnuntaikävelyille (ei tarvitse väistellä lumikolia ja kalisutella hampaita). Ravintola sijaitsee vanhan punaisen kivitalon katutasossa, mutta on sisältä kuitenkin moderni ja tyylikäs ripauksella persoonaa. Sisustuspisteitä ihastuttavasta vanhasta värikkäästä klinkkerilattiasta. Miinuspisteitä hankalasta toiletin 1m2 etuhuoneesta, jossa joutuu kohtaamaan sylikkäin pytylle jonottajat. Voisiko se lukollinen ovi olla jo siinä ravintolan eteisen puolella, niin olisi rauha ja tila pestä kätöset ja korjata puuterit? Muuten tosi siisti ja hiljattain uusitun oloinen veski.
Ravintola Mange tituleeraa itseään välimerelliseksi ravintolaksi, jonka viinikellarista löytyy pullo jos toinenkin. Lauantaisin on Mangessa lounasaikaan oma Torimenu (2-3ruokalajia hintaan 24/29e, ei siis pahalta kuulosta!), muun noin 5 pysyvämmän menuun lisäksi. Kaikkiin menuihin on valmiiksi mietitty alku- pää- ja jälkiruoka suositusviineineen. Jos Menu tuntuu liian raskaalta (to be continued...), myös a la carte annokset onnistuvat. Menuta olimme tulleet maistamaan, ja eniten meitä kumpaakin houkutteli 3 ruokalajin Torimenu, joka valikoitui samalla kun siemailimme alkuun tilattua Cavaa.
Alkuruokamme, punaviinirisotto, tuotiin nopeasti pöytään. Karu ulkonäkö oli kylläkin pettymys. Punertava riisikasa valkoisessa kulhossa. Olisihan tuota voinut piristää edes persiljanupulla?! Maku kuitenkin korvasi luotaantyntävän ulkonäön, ja cavakin sopi todella hyvin punaviinirisoton kanssa. Alkuroka nousi meidän kummankin ehdottomaksi suosikiksi menussa. Annos oli superhyperjätti alkupalaksi, pohdimmekin, että jos annoskoot ovat tätä luokkaa olemme pian pulassa...
Ja niinhän me olimme kun jättimäiset pääruoat saapuivat...see for yourself...
Pääruokana oli Black Agnus häränpaistia Provencale, hyviä perusmakuja ja pehmeää lihaa. Lautasen tyhjennys jäi melkein puolitiehen, sen verran rekkakuskikokoa annos oli! Otimme ruokajuomiksi tarjoilijan suosittelemat viinit, J
ii punaista portugalilaista,
Meandro do Vale Meaoa. Viini oli sopivan täyteläinen, ja jokseenkin omalaatuisen makuinen. J
ii ei portugalilaisia viinejä ole montaa kertaa nauttinut, mutta tämä oli varsin hyvä valinta / suositus tarjoilijalta. Neidillä oli lasissa valkoista, kuulemma Ranskan Alsacen seudulta, jossa btw on neiti viiniviljelmäpelloilla tallustellut ja napsinut raakoja rypäleitä. Valkkari sopi hyvin Papusen makumieltymyksiin.
Jälkkäriä onneksi saimme (ei todellakaan jouduimme :D) odottaa, jotta vatsalaukkuihin tuli tilaa johon survaista hedelmä Tarte Tatin kera kooksjäätelön. Yllätäen tämä annoskoko oli normi jälkkärikoko, ja hyvä niin. Tarte Tatinia maistoimme kummatkin elämämme ensimmäistä kertaa ja ehkäpä ei ihan heti uusintaa oteta, tarten hedelmäversio ei ollut meidän kummankaan mieleen. Perinteinen omena passaa varmastikin paremmin.
Olimme varautuneet fiineihin pikkuannoksiin, ja saimme eteemme suursyömärien annokset. Juuri ennen ravintolasta ulos könyämistä aloimme tuijotella kattoon, ja mitä bongasimmekaan, kymmenkunta banaanikärpästä pörräilemässä... yyh! No kukaan heistä ei tippunut soppaamme, toisaalta harmi, nimittäin olisi ollut aika mahtavaa päästä käyttämään "Tarjoilija tarjoilija, sopassani on kärpänen!" -fraasia :D
Ähkystä ja kärpäsistä huolimatta Mangesta jäi positiivinen kuva, ystävällinen henkilökunta, kaunis miljöö, hyvät maut niin ruoissa kuin juomissa. Suosittelemme, mutta jätä aamiainen välistä :)
Tähdet: 3 ja puoli
Tässä meidän sävellys /suomennos hollantilaisesta tomskukeitosta:
